Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

VR:st채 v채h채sen, kotimatkasta poloisen

PDFTulostaS채hk철posti

Tiennyt en t채m채n tulevan,
enk채 vallan aavistellut;
kerron nyt tosisanoilla,
lausun vastaisen varalle:

Laittelin m채 l채ht철채ni
kotiohon k채y채kseni;
jou'uin jo junan varoiksi.
Tiimat vaihtui, tunnit juoksi,
saavu ei rautainen hevonen.

Ilmoitti tuo n채ytt철taulu:
kohta saapuu sun junasi
riivattua rautatiet채
kiskovirtaa kiemuraista.

Aika siin채 ailahteli,
m채채r채hetki siirtyi taasen.

Lopulta juna tulevi,
saapuvi Helsingin hevonen.
Mik채s siihen noustessani,
kyytiin kompuroiessani
armoilta pakkasen palavan
alta tuulen tappuraisen.

Rauta korskui raitehilla,
kone kiskoilla kovilla.
Ohi vieriv채t asemat,
tuvat, pellotkin, katoovat.

Ajattelen aikoani,
himpun verran h채mm채stelen,
miksei konsa se pys채hdy?
Moni jo kaupunki takana,
mik채 on m채채r채tty asema?

Kohtasin ma kondukt철철rin.
Virkkoi tuo nyt virsil철ill채,
loihtihe h채n loihtuloilla -
laittoi R:n Pendoliinoks',
kotikyl채n Tampereeksi.