Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Osastolla kaksitoista

PDFTulostaS채hk철posti

Sattui kerran kohdalleni
osui yhteen maaliskuuhun
masennus siis depressio
sy철tti mulle shaibaa suuhun.

Mietin murhe mieless채ni
ranteet, nilkat raatelenko?
Turjotin niin tuskissani
kaulakiikkuun kupsahdanko?

Asuin houruinhoitolassa
elin mielisairaalassa,
lataamossa, laitoksessa
osastolla kaksitoista.

Siell채 hulluinhuonehella
voimisteltiin aamusella
p채채ll채 laitosvaatekerta
nen채st채kin vuoti verta.

Hoitajat kun k채ski meit채
jonotettiin pillereit채
tropit popsi, bentsot nieli
sairas mieli, kuiva kieli.

Osastolla suljetulla,
oli metkaa seuraa mulla:

Oli Pirkko perheen채iti
unettomuus vaivanansa:
쏬omalla oon Espanjassa
huiputti anoppiansa.

Maarit, mimmi myssyp채inen,
valkotakkein vanha tuttu
aurat, chakrat aatoksissa
tavan j채rki tainnoksissa.

K채yskenteli k채yt채vill채
herra kunnanvaltuutettu,
dementikko harmaap채inen
vankina kuin tarhakettu.

Lausui Mikko miettiv채inen,
totesi kuin sattumalta:
쏡iapami nestem채inen
maistuu aivan mansikalta.

Viikot vieri, vaihtui p채iv채,
l철ytyi j채lleen j채rjen h채iv채.
Feidaantuivat painajaiset,
lykk채채ntyiv채t hautajaiset.

Mieli alkoi selkiinty채,
tajuntani tervehty채.
V채hitellen muuttuu kaikki,
kuuntelehan siekin, Maikki:

Haihtuu, hiipuu pettymykset
jos et piinaas itse ruoki
kuluu loppuun k채rsimykset
채l채 suotta hautaas kuoki.