Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Joulurunoja

Uudenlainen joulu

Huomaa, avaa uuteen ikkunaan PDFTulostaS채hk철posti

Kirjoittanut Jorma Heikkil채

Taaspa Ukko Harmaaparta,
v채h채n 채rtyneen oloinen,
istui yksin miettiv채n채,
m철kin pienen puittehissa,
oli mieless채 ik채v채,
paha mieli Ukkosella.

Oli tuossa seuraellut,
havainnoinut tarkastikin,
miten혻 joulu
ry철ps채ht채nyt,
aivan silmille hyp채nnyt,
kera joulukantamusten,
kanssa lahjain paljonlaisten,
kiireell채kin ostettuina,
tuskin oikein mietittyin채,
eik철 ihminen tajunnut,
joulun luonnetta mokoma,

Tulee mieleen Ukkoselle,
el채j채lle itsekk채채lle,
pidot Pohjolan per채lt채,
Sariolan seutuvilta,
miten laatuisa em채nt채,
Kalevalan kaunis vaimo,
itse innostui puhuen,
suurelle pitov채elle.

Tuli Ukkoon rohkeutta,
innoitustakin enemm채n,
saisko nuorista apua,
itsevarmoista tukea,
taikka muista vanhemmista,
v채ltt채isi v채h채voimaset,
muuttamahan k채yt채nt철채,
juhlan luonnetta pyh채ksi,
pyh채n tekstin kaltaiseksi,
pojan syntym채n oloksi.

Saipa Ukko itseksens채,
illalla ajattomalla,
ajatuksen uudenlaisen,
aivan ainutlaatuisenkin:
yksi lahja joulun toipi,
lahjanen Yli-Jumalan,
vasta sitten loppiaisna,
it채maiden tiet채j채iset,
toivat kullat mirhamitkin,
kera tuoksu suitsukkeiden,
lapsoselle annettuina,
vanhempienkin iloksi.

Aattelipa Harmahtava,
pohtien tosi syv채sti,
miten muuttaa syntyjuhla,
jouluntulo rauhaisaksi,
jotta s채ilyy joulun luonne,
oman Luojansa n채k철isn채,
pyhitettyn채 Pojalle,
Is채n lahjalle혻
Pyh채lle.

Riitt채isik철 yksi lahja,
Is채n lahjan kaltaisena,
pyhitt채m채채n joulujuhlan,
Pyh채n Kirjan kaltaiseksi,
jolloin vasta loppiaisna,
saisi lapset lahjasensa,
kuten saipi seimen lapsi,
It채maiden tiet채jilt채?

Ukko jatkoi pohtimista,
hymymiell채 mietiskeli,
mit채 tuumaa kirkkokansa,
seurakunnan paimenv채ki,
oisko muutos oikeampi,
Pyh채n Kirjasen mukainen,
oisko aikanen sopiva,
muuttaa mainen k채yt채nt철kin,
siirt채m채ll채 Joulu-ukko,
taakkain alla taapertava,
el채kkeelle ansaitulle,
omain mietteiden parihin,
kuten Ukko Harmahtava,
pohtija omaper채inen.

 

Jouluinen ilouutinen

Huomaa, avaa uuteen ikkunaan PDFTulostaS채hk철posti

Kirjoittanut Jorma Heikkil채

Jouluinen ilouutinen

Moni miettii yksiksens채,
ajatuksin itseksens채,
miten on luonto kylm채nlaista,
aivan harmajan n채k철ist채,
puheissa on outoisuutta,
sanan s채il채kin ter채v채,
teot loukkaa ihmisyytt채,
arvoamme ainokaista.

Miss채 loistavi valoa,
mist채 l철ytyisi opasta,
vihan tunteen poistajaksi,
sopuisuuttakin n채철ksi?

Miettii tuossa Harmaaparta,
v채h채n vanhahkon oloinen,
el채m채채ns채 tarkastellen,
p채ivi채 elon eletyn,
l철ytyisik철 viisautta,
ymm채rryst채 ymp채rilt채,
vastinetta k채yt철kselle,
v채en itsekk채채n tilasta.

Muistui h채lle kirjasesta,
Kalevalan kansiosta,
miesp채 itsekk채채n oloinen,
Joukahainenpa nimelt채,
kehui h채nkin tiet채miset,
aattehet omaper채iset,
moitteet antoi itsekk채채sti,
tuomionsa vanhukselle.

Miesp채 vanha V채in채m철inen,
vakaa vanha harmahtava,
n채ytti merkit Joukahalle,
kokemuksen kerrytt채m채t,
tiesi tarpeet pohjimmaiset,
arvot aivan toisenlaiset,
nep채 antoi kest채vyytt채,
ymm채rryst채 ylt채kyllin,
Joukahaisen saatannaksi,
paikkahan tosi pahahan.

Tuosta Ukko oivaltihe,
tajusi ihan 채kisti:
hyvyys voittaa itsekkyyden,
viisaus puheen v채kev채n,
kun on malttia mukana,
sopuisuutta suun puheessa,
mihin joulu johdattavi,
julistain ilouutista:

Joulu loistaa valkeutta,
kirkasta valon s채dett채,
kuten pieni lapsonenkin,
sanomallaan rakkautta,
armon piirt채in silmihimme,
koskettaen tunteitamme.

T채ss채 meille joulun lahja
pyyt채m채tt채 annettuna,
sopuisuutta rauhan mielt채,
armoakin ansiotta.

Hyv채채 joulua Sinulle
t채채ll채 kanssakulkijalle,
heijastathan yst채vyytt채,
rakkaudenkin s채dett채,
kuni lapsi juhlittuna,
joulujuhlan keski철ss채.

 

Joulunodotusta

Huomaa, avaa uuteen ikkunaan PDFTulostaS채hk철posti

Kirjoittanut Raija Kukkonen

Tuli talvi tuhrutellen
syksy vaihtui valkeaksi
odotettu talven juhla
toivoteltiin tulleheksi.

Joka vuosi yht채 l채mmin
juhla juhlista parahin
Kodin juhlan kenp채 voittais?

Joulukirkko valloittaapi
sanat laulut kertomukset
yh채 uutena tulevi
ilmoittaapi suuren juhlan
Vapahtaja syntyi meille
Ilo suuri maailmalle.

Kaikki juhlan tunnistavat
salat mielen herkist채v채t.
Rakkaus on suurin lahja
muuta lahjaa arvokkaampi
ihmiskunnan armolahja.

Arkenakin matkallemme
el채m채lle antais혻 pohjan
tasapainon rauhallisen
hyv채n mielen auttavaisen.

T채m채n lahjan antaa voisi
syd채mell채 toisillemme.
   

Tummat hahmot

Huomaa, avaa uuteen ikkunaan PDFTulostaS채hk철posti

Kirjoittanut Jorma Heikkil채

Aukeaapi jouluaamu,
synnynp채iv채 juhlittava,
v채ki kulkee kirkkotiell채
perinteist채 taivaltansa,
muiden viel채 nukkuessa
omaa untaan autuasta.

Hiljaa huokuu Luojan luonto,
taivaankansi kaikkeutta,
pimeytt채 ymp채rill채,
vailla kirkasta valoa.

N채kyy hahmot harmaan tummat,
kulkijakin yksin채isn채,
k채ypi taival kiirehett채,
joulun mietteet askelissa,
onhan kohteena pyh채kk철,
kotikirkoksi nimetty.

Kohta kaikuu kirkonpuolla,
pyh채n huoneen parvekkeelta,
soitto urkuin uumenista,
s채vellajein pillist철st채,
tutut v채rssyt veisattuina,
jouluvirsien osina,
veisuu kaikuu uhkeana,
enkel'채채nien tasolla,
v채en lauluin kaiuttaissa,
julistuksen juhlavuutta,
sulo lapsen syntymist채,
taivaan lahjan saapumista.

횆ll철s pelk채채 joulun lasta,
Luojaa jouluun syntynytt채,
h채np채 loistaa valkeutta,
valistavaa viisautta,
muuttain harmaat hahmosetkin,
lapsen lailla loistaviksi.

Kohta kulkee harmaahahmot,
kirkkokansa miettiv채isn채,
kohti arjen askareita,
pyh채p채iv채in puuhailuja,
kera aattein uudenlaisin,
tuntehin jumal'oloisin.

Valaistuvi p채iv채n nousu,
kirkastuvi p채iv채seksi,
vaihtuu my철skin harmaahahmot,
kulkijat anivarahin,
v채en vierahan valoksi,
loisteeksi kulun ohehen,
heijastaen veljeytt채,
yst채vyytt채kin kosolti,
mist채 nauttii nuoremmaiset,
vanhimmaisetkin mukana,
Is채 Taivaassa asuva,
oman Poikansa keralla.
 

Onnenlintusen joulu

Huomaa, avaa uuteen ikkunaan PDFTulostaS채hk철posti

Kirjoittanut Aulis Murto

Kerran j채tk채 mets채n miesi,
rakentaja rankapinon
tulensa teki kivelle,
nuotiosta l채mp철paikan.
Renkun laittihe risusta,
oksan kahvipannullensa.
K채vi sumpille tyvelle,
kannon p채채lle istuksihe.

Yksin maistoi kahviansa,
itseksens채 niin kuin aina.
Siin채 sitten mietiskeli
mit채 mielehen tulevi.
Kuullosteli, kummasteli,
kaiken keskeen kaipaeli:
Miksi h채l ei kumppania,
ei ees kahvin kaatajata?

Siin채 ryysti kahviansa,
sumppivett채 maistelihe.
Tuli kuukkeli tulille,
onnenlintu oksan p채채lle.
Kovin siin채 tirskutteli,
k채채nn채hteli, kurkisteli,
kuin ois tahtonut puhua,
asioita arvuutella.

Suli mieli yksin채isen,
vei jo suutakin hymyhyn.
Palan laittoi leiv채st채ns채,
kyrs채n kokkareen kivelle.
Siit채 kohta onnenlintu,
lensi kuukkeli likelle.
Tuli aivan tuohon asti,
k채en koskeman l채helle.

Virkkoi mieskin linnullensa,
vihellellen vastaeli.
Siirtyi kuukkeli l채hemm채,
aivan leiv채n tuntumahan.
Kohta nokkasi palasen,
murun vierahan varaisen.
Sitten siirsi sen sivulle,
laittoi oksan haarukkahan.

Katselevi, k채채ntelevi,
nokallansa onnenlintu.
Jo se haukkasi palasen,.
maisto se maun kahvileiv채n.
Hyvin tuntui maistuvankin,
kohta nokkasi loputkin.
Silloin mies jo kutsuskeli
k채en antoi kuukkelille.

Lensi kuukkeli k채elle,
istui p채채lle peukalonsa.
Sep채s katsoi silmill채ns채,
kumarsi ja suun avasi.
Kiitti kun sai kahvileiv채n
iloksensa pieni lintu.
Kumarteli, kiittelehti,
kunnes se sai taas palasen.

Teki p채ivist채 paremmat
mies ja pieni onnenlintu.
toisillensa yst채vykset
mets채 n suurella salolla.
Tuli taaskin talven aika
joulun aika, onnen aika.
Viel채 toisensa tapasi
mies ja miehen onnenlintu.

Tuli juhlan kynnyksell채,
jouluaattona m채elle,
mies jo kuusen hankintahan
pienen pirttins채 iloksi.
Toi my철s toiselle osansa,
joululyhteen kuukkelille
Siit채 laittihe sitomen
kauraherkun pystytteli.

Sinne mets채n korpimaahan,
kauaksi asujamista
laittoi jouluksi iloa,
onnen linnulle osansa.
Kotona h채n kuusen laittoi,
koristeli kaunihiksi.
Niinp채 sitten yst채vykset
kaverukset joulun saivat.

Jos s채 kuljet korpiteit채,
mets채n polkuja kuleksit,
kohtaat siell채 pienen linnun,
kuukkelin kotikololla.
Viep채 sille terveiseni,
tuttavalleni iloksi,
et ois onnesta osansa
korvenkasvatin elossa.

N채in on laulu mets채n linnun,
onnenlinnun olletikin,
muisto vanhan mets채n miehen,
entisaikojen elosta.
Kuinka kerran laulun lauloi
yst채v채ksi yhden miehen.
Sep채 laulu kuukkelista
onnenlintusen ilosta.
   

Sivu 1 / 2