Porskuttelin poekamiesnä
Kirjoittanut Kyösti Kettunen
kulin kuuvvessa kylässä.
Mittee varten nuorukaene
ommaan kottiin kyllästyypi,
sootaa oovvoille vesille?
Totta sinne vettää naeset
naarusuiset ja mukavat.
Meillon naeset nirppasuita,
hymähtellöövät tutuille,
outtavat vuar rinssilöetä,
elokuvasankarloeta
taekka keehäänheittäjiä,
porttimiehiä kovia.
Passanna ee meekäpoeka
suattelemmaan tanssiloesta,
vieras tiemmä olj parempi.
Urheelijjoo aena leekin
niissä ouvvoissa kylissä.
Maenihimpa jonnii kerran,
jotta myöskiin näätellynnä
oum minä elokuvissa,
avustanna, totta Mooses.
(Tääty olla vuatimaton
eekä liikoja kehua.)
Oljpa mulla hienot mestat,
tyttöjä tulj niät jonossa.
Tuplaantu tuo miehuustunto,
enkä piitannukkaam paljo
oman seovvun neetosista,
leohkasorttisten suvusta.
Mukavalta tuntu olla
niinku herra huaremissa,
liuta naesia lähellä.
Kättä kuv vuah heelahutin,
het ne vierelle pyrähti.