Kalevalaisen Runokielen Seura

Otteita Kalevipoegin suomennoksesta - Saaren neito

Kirjoittanut Kyösti Kettunen

SAAREN NEIDON LAULU (4. luvusta)

Neidon laulelo kajahti,
käkö nuori yössä kukkui:

"Kaukana on kumppanini,
armas aavan tuolla puolen,
kaukaa tuskin häämöttävi.
Monta vastusta välissä:
meri autio, leveä,
viisi järveä vetistä,
kuusi kuivaa nummimaata,
seitsemän on suota sitten,
kahdeksan taas kankahia,
yhdeksän hyvää jokea,
lähtehiä kymmenkunta,
kaksin kerroin muuta huolta.

Täältä ei mun kulkeminen,
tietä tänne ei hänellä;
kuukausiin ei kultaa kuulu,
viikkoihin ei häntä nähdä.
Vuosi vierii rakkaudetta,
ilman lempeää syliä,
ystävättä, lämpimättä.

Kaukana on kumppanini,
armas aavojen takana,
kaukaa tuskin häämöttävi,
paljon huolia välissä,
maan ja vetten vastuksia.

Tuuli vieköön terveiseni,
ajan siivet rakkautta,
pilvet pitkän mun ikävän,
laineet lempeät eloa,
sadepilvetkin sanoja,
taivas vieköön viisaan mielen!
Eläköön vain onnellisna,
tervehenä tehköön työtä!

Niin monta terveistä hänelle
kuin on aatosta minulla!
Niin monta terveistä hänelle
kuin on toivetta sydämen;
niin monta terveistä hänelle
kuin on lehtiä lepässä,
kuin on koivun urpusia,
neulasia kuusikossa;
niin monta terveistä hänelle
kuin on laineita merellä
tai kuin taivaan tähtösiä!"


KALEVANPOIKA JA SAAREN NEITO (4. luvusta)

Armas poika tuo Kalevan
laittoi soljumaan sanansa,
päästi värssyt vierimähän:

"Miksi kaipaat kauemmaksi,
vetten taakse haikaelet,
suret täällä lesken lailla?
Miksi, pikku neitokainen,
kartat sulhoa läheltä?

Likellä on kumppanisi,
luonasi jo ystäväsi,
syli lämmin on lähellä.
Välillä ei vastuksia
eikä esteitä edessä;
välissä ei laajaa merta,
järven selkiä isoja,
eikä kuivaa nummimaata
nälkää siellä nähdäksemme.

Lähellä on nähdäksesi,
lähellä parempi sulho,
urho kuulusta kylästä,
hyvän perheen poika tässä.
Evinä on pitkät sääret
meren keinun kantaessa,
ajaessa aallokoiden
salaa saaren kynkähälle
saaren neidoille iloksi,
ratoksi sen tyttösille."

Saaren neito pienokainen
kuuli veijarin sanoman,
mielellänsä tahtoi kyllä
nähdä laulajakäkeä,
joka siellä lauleskeli.
Vahingossa nyt poloinen
arastellen tielle astui,
astui askelen ja kaksi,
vahingossa kymmenenkin,
huomaamatta kai enemmän:
tarkkaan tahtoi tutkiskella,
onko tuo sukua Suomen
vaiko vieraita Virusta,
kosijako kihloinensa?

Saaren neito, pienokainen!
Pyri kiireellä pakohon:
Sinut vangita voi katse,
kohta silmäs on sidotut,
etkä pääse paikaltasi,
kohdaltasi et, kananen!
Näki neito, saaren immyt,
nurmikolla nuoren miehen,
uljaan urhon rantamalla,
siirtyi pikkuisen lähemmä.
Yön nyt viipyvän vilulla
sanaleikin nuoret alkoi;
jutun langat purkautuivat,
kunnes lemmen kytköspaulat
sekä ystävyyssitehet
sydämet sulamaan saivat,
mielet metsään eksyttivät.
Saaren neito pienokainen
veikon viereen istuutuikse,
vahingossa vierähtihe
kera miehen kynkähälle,
sammalvuoteelle somalle.