Alkusointu ja muu 채채nneharmonia

PDFTulostaS채hk철posti

Alkusointu혻

Kalevalamitta pyrkii 채채nteelliseen sopusointuun. Tehokkaimmin tuo 채채nneharmonia toteutuu alkusoinnussa, mit채 ilman kalevalaista runoa ei voisi kuvitellakaan. Alkusoinnulla sidotaan teksti채 (koheesio). Se auttaa sanojen muistamisessa ja varsinkin laulettessa se osoittaa sanojen rajat. Alkusointu syntyy siit채, ett채 sanojen (tai yhdyssanojen osien) alussa on samoja 채채nteit채, joko vokaaleja tai konsonantteja tai molempiakin: Kuka k채ski, ken kehoitti - Hiien hirven hii채nt채h채n - Oravaistansa opasti.

Usein s채keess채 nelj채kin sanaa voivat olla kesken채채n alkusointuisia: Kokko kun kotona kuuli - Sen sorean Suomen soiton.

Kalevalassa on my철s paljon t채ysin alkusoinnuttomia s채keit채, Pentti Leinon mukaan nelj채 s- tai viidesosa. Alkusoinnuttomia s채keit채 saattaa olla montakin per채kk채in. Esimerkkej채혻s채keist채 ilman alkusointua:혻

Lappalainen kyytt철silm채
Niin p채iv채n채 muutamana
Huomenna moniahana
is채nn채lt채 silm채 kaiva
Sinerv철isen lainehilla

Lyriikan ja h채채runojen piiriss채 alkusointu on selv채sti runsaampaa kuin epiikan ja loitsujen. Alkusoinnuttelu ei siis ole pakollista, suotavaa kyll채kin. Tyypillist채 on, ett채 muuten alkusointuisessa s채ejonossa saattaa tehokeinona olla t채ysin alkusoinnuton s채e:

Se on seppo sen mokoma,
ylen taitava takoja,
jok on taivoa takonut,
ilman kantta kilkutellut:
Ei tunnu vasaran j채lki

eik채 pihtien pit채m채t

Alkusointu on yleens채 s채keen sis채ist채, mutta se saattaa jatkua s채keen ylikin: Otti miekkansa omansa, K채dell채ns채 oikealla.

Vahva alkusointu tarkoittaa, ett채 samojen konsonanttien lis채ksi my철s niit채 seuraavat vokaalit, my철s pitk채t vokaalit ja diftongit ovat samoja: Tuota / tuuli / tuuit/teli - taivon / kaaret / kaarta/mahan - Miekka / mietti / miehen / mielen - Sata / saatu/ja sa/noja - Kuusi / kuokan / kuoli/oa - saau/tella / saami/ansa. Alkusointu on vahva my철s, kun sanat alkavat samoilla yksin채isvokaaleilla, samoilla pitkill채 vokaaleilla tai diftongeilla, joita voi seurata sama konsonantti:

Anna / alli/en a/sua
Aina / aiko/a e/leli
itse / itki/en sa/novi
Oisko / olki/nen o/ronen
alle / aalto/jen sy/vien (H)
Ajat / aamun / aute/retta (H)
Ale/nevan / arvi/onsa

Kokematon runoniekka pyrkii usein k채ytt채m채채n liikaa t채llaista vahvaa alkusointua. Silloin soinnutuksesta tulee itsetarkoitus ja sin채ns채 hyv채 tyylikeino k채채ntyy itse채채n vastaan. Pentti Leinon mukaan kansanrunojen s채keist채 noin runsaassa puolessa on vahva alkusointu.

Alkusointuisten sanojen ei v채ltt채m채tt채 tarvitse olla s채keess채 per채kk채in: v채liss채 voi olla alkusoinnutonkin sana, mik채 korvaa hivelev채sti v채ljent채채 runon poljentoa:

laivan t채ysi laskimia
kuin
marja hyv채ll채 maalla
astu V채in철l채n ahoja
veno syntyi veist채m채tt채
sai itse sanelemahan
miks ei laula mei채n lapset

Usein sanaparit sointuvat kesken채채n, riippumatta sanojen sijainnista s채keess채:

Norot / nousi, / vaarat / vaipui
Alta / ortten, / p채채lt채 / partten
Oi e/moni, / vaimo / vanha
naisen / naurun, / piian / pilkan

muista / kaikki / muut ka/lusi
Mies ma/kasi, / vaate / valvoi
mutkan / muistan, / keinon / keksin
Neiet / souti, / sormet / notkui

Muu 채채nneharmonia혻

Alkusointua kutsutaan heikoksi silloin, kun per채kk채iset sanat alkavat samalla konsonantilla:

P채inp철yte채 punaista
Tuopa t채nne tytt철채si
Kosken keskelle kiviksi.
S채채ret suolta seip채hist채
keskelle kiven kutovi
p채iv채n peitti paistamasta
peseksen, puhasteleksen

Heikkoa alkusointu on my철s, kun per채kk채iset sanat alkavat eri vokaaleilla:

ulapalla aukealla
Yksin on elo ik채v채
Oi Ukko, ylijumala
akan ilke채n ev채h채t

olen arvoitus elosi (H)

Melkein huomaamatonta 채채nnesointua syntyy silloinkin, kun sanojen alkutavuissa on sama vokaali, vaikka s채keen sanat eiv채t alkaisikaan samalla konsonantilla. T채t채 kutsutaan sis채soinnuksi eli assonanssiksi, esim.

Tule jo kullan muuttelohon
T채채lt채 saan paremman naisen
suuri tuuli luotehinen
rintasi sinisen liekin (H)
Viel채 lauloi ja saneli
joet suista, jrvet pist채
vaskisaappahat jalassa

Hienovaraista 채채nnemaalailua havaitsee my철s, kun edellisen sanan lopputavussa on sama vokaali kuin seuraavan sanan alkutavussa:

Pohjan akka harvahammas
heponen ter채ll채 hirnu
tako olkisen orihin
n채ytti tien viholliselle (H)
R채ikk ryhke r채hti (H)
(t채ss채 p채risev채 r ilment채채 onnistuneesti s채keen 채r채htelev채채 sis채lt철채)
kesken y철tkyess채si
On hieho hyvn nk철inen

횆채nteellist채 harmoniaa syntyy jo pelk채st채채n siit채, ett채 samat 채채nteet, my철s samat diftongit, toistuvat s채keess채, oli niiden sijainti s채keess채 mik채 hyv채ns채. T채ll철in usein samassa s채keess채 ilmenee sek채 alku- ett채 sis채sointua:

sanan virkkoi noin nimesi (oi-diftongi
Maan paha, pakenemahan
Reki vieri, tie lyheni
(ie-diftongi)
kissan istua ituja
Saukon maksoi sauvan varsi
(au-diftongi)
en채채 j채ist채 j채rke채ns채 (H)
Kuin on portimo pinossa
L채pi p채채n, l채pi kyp채rin
kehr채varren kiertimi채
harja hurmehin noruvi
l채pi l채nkiluun lihasta
Tuli suuri tuulen puuska
R채ikk철 r철yhke채 ar채hti (H

횆채nneharmoniapyrkimyksen mukaan etuvokaaliset (채, 철, y) sanat esiintyv채t samassa s채keess채 mieluummin kesken채채n kuin takavokaalisten (a, o, u) sanojen kanssa. Samoin takavokaaliset sanat esiintyv채t samassa s채keess채 mieluummin takavokaalisten sanojen kanssa. Sen sijaan ns. keskivokaalit e ja i "seurustelevat" s채keen sis채ll채 kummankin vokaaliryhm채n kanssa. Voidaan siis puhua er채채nlaisesta s채keensis채isest채 vokaalisoinnusta, mik채 tosin ei ole ehdotonta. Esimerkkej채:

P채iv채tt채ren p채채ttelem채t (ei mielell채채n: Ilmattaren p채채ttelem채t)
En채채 j채ist채 j채rke채ns채 (H)
Reki vieri, tie lyheni

Saukon maksoi sauvan varsi (ei mielell채채n: saukon maksoi sauvan k채rki)

(Huom. S채keen per채ss채 sulkeissa oleva H viittaa Leinon Helkavirsiin.)

Pyrkimys alkusointuun saattaa johtaa usein valitsemaan merkityksett철mi채kin sanoja, jotka kuitenkin miellytt채v채t korvaa:

Puutuin tuohon pulluksehen,
tartuin tuohon talluksehen

Noita kehnon kellukoita,
paholaisen pallukoita

Uuuhet juoksuhun uhahti

Ty철nn채lti tyt철n rekehen,
koksahutti korjahansa

Itketk철 s채 puisuuttasi,
hankavuuttasi haveksit

Miks'et laula V채in채m철inen,
hyrehi, hyv채nt철l채inen

Onpa Tiera tiedossani,
kuura kuulemaisissani

Kansanrunojemme helmi채 on Alahalla allin mieli, jossa 채채nneharmonia on ihailtavaa:

Alahalla allin mieli
uiessa vilua vett채,
alempana armottoman
k채yess채 kyl채n v채li채;

vilu on vitsa varpusella
varvun p채채ss채 vaappuessa,
vilumpi minun poloisen
perehess채 vierahassa;

syd채n on kylm채 kyyhkyl채isen
syyess채 kyl채n kekoa,
kylmempi minun sit채kin
kyl채isill채 kynnyksill채.

Ohje: Heikon alkusoinnun k채yt철ss채 ja muussa 채채nnemaalailussa tuskin voi sortua liioitteluun, mutta varo ylet철nt채 vahvan alkusoinnun k채ytt철채!

Katso Auliksen blogi: http://kalevalamitta.blogspot.com/