Villem Ridala: Rutto

Kirjoittanut Kalervo Mettala

PDFTulostaSähköposti

Villem Ridala:

Katk                                Rutto


Laeva loovisi √ľlalla,¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬† Laiva luovi aavaa merta,
alus seilas selja poolla,             seilasi ulapan puolla,
kuutti Hiiumaa kohalla.              jaala Hiidenmaan edessä.
Seilas päeva, seilas teise,        Päivän seilas, seilas toisen,
siis päevalla see pärasta          päivänäpä kolmantena
kohe kallasta edeni,                 käänsi kurssin maata kohti,
lasi Leete ranna poole,             Leeten rantaan suuntasihe,
L√Ķpe poole purjeteli.¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬† lahden pohjaan purjehteli.
Laeva laskus ankurije,              Laski sinne ankkurinsa,
alandi punased purjed,             punapurjeensa alenti,
siniseilid seisateli,                    siniseilit kääriskeli,
jäi vesille vaikisille,                    ankkuriin jäi kellumahan,
lahe l√Ķppe loksumaie,¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬† kyl√§n rantaan keinumahan
k√ľla alla kiikumaie,¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬† lainehille loiskimahan
laenelle lebajamaie.                  lahden pohjukkaan asettui.

Ranna mehed kaksi kolmi          Rannan miehet kaksin, kolmin
läksid paadil laeva juure,           venehellä jaalaan souti,
haabial alukse juure                  haapiolla laivan luokse,
viima moonada mehille,             viemähän evästä sinne,
toituda merimehille,                   ravintoa miehistölle,
leivukesta laevurille.                  leipää laivan kipparille.

Kui läksivad liike’elle,                 Kun he lähtivät takaisin
lahkusivad laeva poolta,             soutamahan laivan luota,
alukselta haarusivad,                 alukselta erkanivat,
h√ľppasi √ľlalta poissi,¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬† poika kannelta hyp√§hti,
kargas laelta lootsikuie,             venehesen laskeutui,
alukselta haabiaie.                     aluksesta haapiohon.
Poiss ei olnud √ľsna suuri,¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬† Poika t√§√§ ei suuren suuri,
√ľsna suuri, √ľsna v√§ike,¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬† kovin suuri eik√§ pieni,
jala kolme k√Ķrgukene.¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬† kolme jalkaa h√§n on pitk√§.
Oli tal √ľlla halli kuube,¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬† P√§√§ll√§ns√§ on harmaa viitta,
mantel maksakarvaline,               takki maksan on värinen,
k√ľbar p√§√§ssa kolmenurka¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬† p√§√§ss√§ kolmikolkkahattu
rootsi lakki pääla’ella.                 mukaan muodin ruotsalaisen.

Mehed heitsid ta veteje,              Hänet paiskattiin merehen,
√ľle parda paiskasivad,¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬† yli laidan viskattihin,¬†
s√ľ√ľstsid laenete segaje.¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬† poika aaltojen sekahan.
Ta ronisi jälle paati,                     Heti kiipesi takaisin,
haabiaie haaruteli,                      yli laidan ponnisteli,
asusi asemellesa,                       entiselle paikallensa,
kohtaje kohendelije.                     tuhdolle nyt istumahan.

See oli Katku, to kadala,             Se oli Rutto, tuo katala,
meestetappu, taud tigeda,           miestentappaja, äkeä,
koolu, naiste käägistaja,              kuristaja naisten, Tuoni,
piimasuude suigutaja.                  maitosuiden kuolettaja.

Kui sai paati ranna poole,            Omaan rantaan ruuhi saapui,
vene valkama rajalle,                   vene tuttuun valkamahan,
lootsik keske lauterida,                 teloillensa temmattihin.
karkas Katku kalta’alle,                Rutto hyppäs kohta maihin,
√ľle parda h√ľppasije,¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬† yli partaan rynnisteli
läks kohalta Kärdelaie.                 suoraan lähti Kärdlaa kohti.

Puutus vastu hoonekene,              Tuli vastaan kehno mökki, 
maja suuri, marguline.                   tuli toinen, vaurahampi.
Inimesed ukse eessa                    Väki kaikki uksen eessä
n√§gid Katku k√Ķndivada,¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬† n√§ki, kuinka Rutto kulki,
mööda maada marsivada,             ohitsensa astelevi,
suurta teeda t√Ķttavada,¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬† suurta tiet√§ kiiruhteli
halli manteli √Ķlalla,¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬† harmaa viitta hartioilla,
k√ľbar p√§√§ssa kolmenurka,¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬† kolmikolkkahattu p√§√§ss√§,
haljas rauda vöö vahella.                vyöllä heilui kirkas rauta.

Mehed soigusid, s√Ķnusid,¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬† Miehet voihki ja manasi,
laususid, lähetelivad,                     suureen suohon toivottivat,
suure soosse saatelivad:               noituivat ja siunasivat:
‚ÄĚHoidagu Isanda meida,¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬† ‚ÄĚMeit√§ Herra varjelkohon,
√Ķnnistagu √Ķnnistaja,¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬† kaikkivalta suojelkohon¬†
armu andagu Jumala,                    armahtakohon Jumala,
P√ľha Vaim, P√ľha Pojuke,¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬† Pyh√§ Henki, Jeesus auta,
P√ľha Risti, P√§√§stajani!‚Ä̬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬† Vapahtajan ristin kautta!‚ÄĚ

Kui tereti Katku enne,                    Jos Rutto ennätti edelle,
taudi enne tarviteli,                        tauti ensin tervehtihe,
pidivad surema suured,                  aikamiehet oitis kuoli,
vähikesed vaibumaie,                     lapset kaikki maahan sortui,
koolema kanasekesed,                  kaikki muuttui vainajiksi,
olgu, et maja magasi,                    vaikka nukkui huonekunta,
suitsuhoone suiguskeli,                  savupirtti torkahteli,
v√Ķi, et ei tereta teadnud,¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬† tai ei kohta mieleen tullut
märganud manida Jeesut,              pyytää Jeesuksen apua,
jutelda nime Jumala,                      Jumalalta suojelusta,
P√ľha Vaimuda paluda.¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬† Pyh√§√§ n Henkeen turvautua.

L√§ksi kord k√ľlaje Katku,¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬† Taloon hiipi y√∂ll√§ Rutto,
p√Ķikesi talutareje,¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬† oven aukaisi tupahan¬†
sammus suitsuhoone’eie.                astui pirtin permannolle.
Maja terveni magasi,                      Kaikki kansa siellä nukkui,
uinusi s√ľgavat unda,¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬† syv√§√§ unta kuorsaeli,
lebas unda leppe’eda.                     unta leppeintä lepäsi.
√úmmardaja √ľksinesa¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬† Palvelija yksin√§ns√§
oli herku ahju päälla,                       valveilla on uunin päällä,
viruksella virge’ena.                        virkeänä pankollansa.
Ta kuulis tulevat Katku,                   Kuuli, kuinka Rutto saapui,
kurja taudi kulgevada,                     paha tauti pirttiin astui,
paha surma saabuvada.                  tuonentuoja nyt ovesta.

Katku, too kadala koolu,                 Rutto, tuo katala kuolo,
huljuti unise ukse,                            aukaisi oven unisen,
puise lingi l√Ķnksuteli.¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬† puisen salvan auki v√§√§nsi.
Astusi tasa tareje,                          Hiljaa hiipivi tupahan,
sammus juure suikujate,                  astui luokse nukkujien,
manu maas maga’ajate.                  viereen maassa torkkuvien.
K√Ķndis k√Ķiki korda m√∂√∂da,¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬† Kiersi kaikki vuorollansa,
k√Ķigi s√§ngid survajeli,¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬† kaikki vuotehet tapasi,
asteli aseme ääred.                        sivuutteli sängyn laidat.
Kohendi Kadala kepi,                      Ojensi keppinsä Katala,
surma saua seisateli,                      kuolon sauvalla sohaisi,
kurja piigi p√ľstiteli¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬† pahan piikin survaisihe,
kohe rindada lebaja,                       sydänalahan jokaisen.
suikuja s√ľdame kohta,¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬† joka nukkujan sis√§h√§n,
hingaja elu aseta.                           eläväisen hengittäjän.
Kuhu pistis piigillasa,                       Minne pisti piikillänsä,
muugisaual muksateli,                     kosketteli sauvallansa,
rauda okkalla rabasi,                      raudallansa hän osuvi,
s√ľndisi sinine laiku,¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬† sinil√§isk√§ sinne syntyi,
puhkesi punane reiga,                     puhkesi punainen reikä,
hele l√Ķije helkimaie.¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬† tulehdus nyt laajentuikse.
Sest lagusi taudi vimma,                  Siitä lähti tauti tuima,
valguse t√Ķbi vihane,¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬† siit√§ sairaus vihainen,
surma m√ľrk kogu kehaje,¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬† kalman myrkky kaikkialle,
kihusi vereje k√Ķike.¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬† verenkierrossa eteni.
Kui Katku, kadala surma,                 Kun Rutto, katala kuolo,
tahtis jo taresta minna,                    savupirtin uksen eessä,
sammuda savuto’asta,                    aikoi lähteä tuvasta,
kaarte alta kalluskella,                    poistua jo orren alta,
√ľttelije √ľmmardaja:¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬† sanoi h√§lle palvelija:
‚ÄĚPuuduta minugi piigil,¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬† ‚ÄĚPiikill√§ muakin pist√§,
kiputele kepillasi,                            kepilläsi koskettele,
surmasaualla ta‚Äôota!‚Ä̬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬† kuolonsauvalla tavoita!‚ÄĚ

Katku sai k√Ķnelemaie:¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬† Rutto silloin vastasihe:
‚ÄĚSa pole kirja kirjutatud,¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬† ‚ÄĚEt ole kirjaan kirjoitettu,
raamatule rapsutatud,                     luetteloon raapustettu,
m√§rgitud t√§helle Tooni.‚Ä̬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬† kuolon merkill√§ varattu.‚ÄĚ
√úmmardaja √ľksinesa¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬† Palvelija ainoana
ealisista jäi elama,                           koko väestä jäi elohon,
vanusist vananemaie!                       vanhenemaan yksinänsä!
K√Ķiki muud masendi Katku,¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬†¬† Kaikki toiset Rutto tappoi
tappasi kadala taudi,                        surmasi katala tauti.


Kokoelmasta Sinine kari,
balladeja ja legendoja,
Tartto 1930.
Viron kielestä suomentanut
Kalervo Mettala