Juhannus on taian aika

Kirjoittanut Kauko Virtanen

PDFTulostaSähköposti

Tyttö seppelen sitovi,
kultakutri kulmillensa,
hiipii arkana tuvassa,
sanatonna saunatiellä,
uneksii unia noista,
nuorukaisista näkevi,
kun hiipi hämärämaille,
liekki loimusi lehossa,
niemen kärjessä kärysi,
savun siirti salmen suuhun.
Silloin taikoja tekivät
sukupolvet ennen muinoin.
Tee sinäkin taiat, tyttö,
tee tä hden tulevan onnen.

Kulje rannan raidan alla,
pese kasvosi, kätesi.
Vastarannan varvikossa
kä ypi kultasi kululla.
Kierrä kolmasti tupasi,
vastapäivään varsitenki,
vannomatta, virkkamatta.
Kuvajaista kurkistele,
peilin pinnasta pälyile,
yljän yllätät kuvasta.

Kulje kauas lehdesmaille,
vastaksia valmistele,
viskaa jalkojen välitse
vasta saunasi katolle;
tyvi tyynnä tuijottavi
sulhon suuntaan tietä myöten.

Etsi kallioimarre,
hyvätuoksuinen vanamo,
pitkäkaula kurjenpolvi
kyläkellukan keralla.
Poimi mansikka mäeltä,
tulikukka töyryn alta,
ukonnauris pellon päästä,
pistä poskelle somasti,
taivuttele taitavasti,
kätke alle pielustesi:
unet armaita puhuvat.