Karusen toiminta-ajatus

Kirjoittanut Aulis Rintala

PDFTulostaS채hk철posti

Kalevalan juhlavuonna kev채채ll채 1999 perustettu, kielellist채 kulttuuriperint철채mme vaaliva Kalevalaisen Runokielen Seura ry (KaRuSe) haluaa her채tt채채 henkiin vuosituhantisen, jo melkein unohtumaan p채채sseen kalevalamitan, mytologisen runokielemme, jota Matti Kuusi nimitti aiheellisesti kalevalakieleksi. Kalevalamittaan ovat taipuneet suomen, karjalan ja viron kielet, samoin kuin jo kadonneet liivin ja vatjan kielet. Runokielt채 taidettiin verrattain hyvin It채-Suomessa, Raja-Karjalassa ja Inkeriss채 viel채 1800-luvulla. N채ill채 alueilla Elias L철nnrot ja muut ker채채j채t ehtiv채t laulattaa viimeisimpi채 runontaitajia, joilta he saivat aineiston Kalevalaamme.

Voi vain kuvitella, miten erilainen ja m채채r채lt채채n viel채 valtavampi runoaarteistomme olisi, jos tallennusty철t채 olisi tehty aikaisempina vuosisatoina - ja eri murrealueilla l채ntisemm채ss채kin Suomessa. Kalevalamittaa k채ytettiin nimitt채in L채nsi-Suomessakin viel채 1600-luvulla, mutta se alkoi l채nnest채 k채sin rappeutumisensa viimeist채채n jo samalla vuosisadalla, jolloin l채ntisest채 Euroopasta alkoi maahamme levit채 pelkk채채n painoon ja riimiin perustuva runon muotokieli. Todettakoon, ett채 ansiokkaiden tutkijain mukaan runomitta ei ole syntynyt suinkaan Raja-Karjalassa, vaan l채nnemp채n채 ja etel채mp채n채 (mm. Matti Kuusi, Matti Klinge). Sen ydinaluetta ovat varhaisempina aikoina olleet Suomenlahden ymp채rist철, eritoten Lounais-Suomi, josta runokieli levisi v채hitellen idemm채ksi ja pohjoisemmaksi. Vienaan runontaito kulkeutui viime vuosisatoina l채hinn채 Oulujoen vesist철채 pitkin mm. Pohjois-Pohjanmaalta muuttaneiden uudisasukkaiden mukana (Matti P철ll채n v채it철skirja Vienan asutushistoriasta 1990-luvulta).

Kalevalakielell채 tarkoitetaan suomalaista mittaa, kalevalamittaa. Ennen kirjoitustaitoa (tietokonetta, interneti채 ym. nykymediaa) tuo kielikoodi palveli suullisen perinteen muistamisen t채rke채n채 tukena. Kalevalamittaisten, etup채채ss채 laulettujen s채keiden muodossa periytyi koko yhteiskunnan kulloinenkin tietous sukupolvelta toiselle. Ei pid채 unohtaa my철sk채채n sit채 ei-laulettua vuosituhantista viisautta, joka kiteytyy kalevalamittaisiin sananlaskuihin, loitsuihin ja manauksiin. Matti Kuusen mukaan "kalevalaperinne, kalevalainen muistivarasto, palveli esivanhempiamme niin kuin Raamattu, virsikirja, lakikirja, l채채k채rikirja, hyv채n k채yt철ksen ja el채m채ntaidon ohjekirjat nykykansaa". Lapsi oppi kalevalaisen runokielen, samalla, kun h채n oppi puhumaan.

Seuramme ei siis niink채채n keskity tuon mainion Kalevalan sis채lt철철n, jota p채tev채mmill채 foorumeilla on paljonkin tutkittu, vaan sen nerokkaaseen kielisysteemiin, jonka opettamisen koululaitoksemme aina korkeakouluja my철ten on viime vuosikymmenin채 tyystin laiminly철nyt. Tahdomme tavallaan jatkaa siit채, mihin Kalevala j채i. Haluamme tutkailla, onko suomalaisilla viel채 jotain sanottavaa tuolla uhanalaisella runokielell채. Tarinat jatkukoot, tai syntyk철철n my철s kokonaan uusia tarinoita. Kalevala olkoon jatkuva prosessi. Miksi me tekniikan hurmiossakaan unohtaisimme perinteellisen runokielemme, joka sekin혻perustuu juuri (kielen) tekniikkaan.

Ainakaan suuria kielellisi채 esteit채 kalevalaisen runon jatkuvuudelle ei ole, vaikka nykykieli rajoittaakin jonkin verran tavurakenteeltaan tietyntyyppisten sanojen k채ytt철채. Eino Leinokin runoili mainehikkaat Helkavirtens채 (1903, 1916) l채hes nykyisell채 suomella. Toki pid채mme ruudussa n채kyvill채 my철s vanhoja kansanrunoja ik채채n kuin malliksi.

Sanotaan, ett채 henkistynyt kansalliseepoksemme, joka perustuu sanan, ei niink채채n miekan, mahtiin, edustaa suomalaisuuden ydint채, sielumme sisint채. (Joku kyynikko voisi kyll채 v채itt채채, ett채 tosi suomalaisuutta on uusteknologia, j채채kiekko ja formula ykk철nen.) Suomalaisia kutsutaan joskus ylev채sti jopa kalevalaiseksi kansaksi. Onko t채ll채 luonnehdinnalla katetta? Olisimme ainakin astetta kalevalaisempia, jos palauttaisimme hallintaamme muinaisrunojemme kielikoodin, kalevalamitan. Koska Kalevala on maailmankuulu eepos, jopa Iliaan ja Odysseian veroinen, olisi henkist채 velttoutta, suorastaan h채pe채llist채, antaa alkuper채isen suomalaisen runokoodin, mytologisen 채idinkielemme, tyystin painua unohduksen y철h철n.

T채ll채 hetkell채 tuntuu, ett채 suomalaiset ovat her채채m채ss채 horroksestaan uuteen kalevalaisuuteen (ei siihen vanhaan karenialismiin). Seuramme kotisivuille혻on saapunut s채keit채 j채senilt채mme jo monen Kalevalan verran. Monet nuorisob채ndit ammentavat vanhasta runoperinteest채. V채rttin채-yhtye kalevalaistyylisine piiseineen (engl. piece) on saavuttanut mainetta kotimaan ulkopuolellakin. Helsinkil채isen Q-teatterin nuoret n채yttelij채t ovat saaneet suuren suosion Kalevala-n채ytelm채ll채채n, joka perustuu juuri runonlauluun. Editan v. 1996 julkaisema Cd-rom HyperKalevala on saanut kuulemma Suomen koululaiset spontaanisti kiinnostumaan Kalevalasta uudella tavalla, ja l철ytyyh채n internetist채kin koko eepos. Kalevalamittaa opettaa ilmeisesti ainoana yliopistona Joensuun yliopisto (prof. Seppo Knuuttila), josta jo monen vuoden aikana on l채hetty opiskelijoiden uuskalevalaisia runoja sivustollemme.

Kunniaj채senemme Irmeli P채채kk철nen on kustantamo Pohjoisen kanssa julkaissut v. 1996 N채it채 kivi채 -runoantologian, johon sis채ltyy satoja s채keit채 mitallisesti korrekteja mielenkiintoisia kalevalamittaisia runoja. Edesmennyt j채senemme Risto Varis on vuosituhannen alkuvuosina julkaissut enn채tykselliset teoksensa Kyl채hullun Kalevala (30 000 s채ett채) ja Kyl채hullun Kanteletar (7000 s채ett채).

Kalevala on v. 1999 ilmestynyt jopa sutjakaksi savoksi, "ki채nt채nn채" Matti Lehmonen. Huolimatta siit채, ett채 Lehmosen Kalevala-savonnos noudattaa vain osittain kalevalakielen normeja, syksyll채 -03 oli myynniss채 kirjasta jo kolmas painos. Lehmosen innostamana k채채nsin Kalevalan Kullervo-taruston etel채pohjalaiselle murteelle nimell채 Kullervo Pohojalaanen, (Atena-kustannus v. 2000).

Aku Ankkakin kumppaneineen on pantu puhumaan perinnekielt채mme Helsinki Median julkaisussa 1999 Sammon salaisuus ja muita Don Rosan parhaita. Ankkojen repliikit on pannut kalevalamitan raameihin Heikki Laitinen.

Kiinnostusta vanhaa perinnekielt채mme kohtaan osoittaa my철s syksyll채 -01 Opintotoiminnan Keskusliiton Joensuussa j채rjest채m채 kalevalamittaisen runon kilpailu. Kiinnostus kisaa kohtaan, jossa p채채palkinnon sai KaRuSen ensimm채inen RUNOMESTARI Riitta H채m채l채inen, oli valtava: yli 800 l채hetetty채 runoa.

Viel채 suuremman suosion sai L철nnrotin juhlavuoden merkeiss채 v. 2002 SKS:n, Tampereen kulttuuritoimen ja oman seuramme KaRuSe:n j채rjest채m채 runokisa, johon saapui tuhansia runoja, kerrassaan noin 65 000 s채ett채 ymp채ri maata, v채h채n ulkomailtakin. Kisan voitti KaRuSen Ky철sti Kettunen, my철skin seuramme RUNOMESTARI, ja toiseksi tuli, kukas muu kuin j채lleen Riitta H채m채l채inen. Mainittakoon ett채 KaRuSen edustajia ei ollut tuomaristossa mukana.

Kalevalakielen osaamistaan KaRuSe n채ytti v. 2004 julkaisemalla 162-sivuisen noin 14 000 s채ett채 k채sitt채v채n yhteisantologian, nimelt채채n Suomalaisella mitalla, Kalevalan poljennolla (toim. Aulis Rintala) Kokoelmaan osallistui 21 kirjoittajaa. Kirjan ainutlaatuisuutta lis채채 sen 2000 s채ett채 k채sitt채v채 lastenruno-osasto. Kalevalan j채lkeen se on laajin kansanrunon mittaan kirjoitettu antologia.

V. 2005 ilmestyi ensimm채inen lapsille tarkoitettu satukirja kalevalamitalla: H철lm철l채isten valtakunta, runos채keet Aulis Rintala, kuvitus Kai Turunen (Satukustannus Oy).

KaRuSen runomestari Ky철sti Kettunen sai marraskuussa -05 suomennetuksi kokonaisuudessaan Viron kansalliseepoksen Kalevipoegin (Pilot-kustannus). Aikaisemmin, v. 1957, Helmer Winter on tehnyt k채채nn철ksen eepoksen lyhennetyst채 laitoksesta.

Kalevalan p채iv채ksi v. 2006 Aulis Rintala julkaisi runokirjansa Kalevala nykysuomeksi, Kalevalan p채채tapahtumat kerrottuna noin 15 000:lla runos채keell채. Kirja on ensimm채inen yleiskielinen kansalliseepoksestamme tehty kalevalamittainen tulkinta. Kirjan kuvittajana sarjakuvatohtori P. A. Manninen.

Elokuussa 2006 j채senemme Paavo Turakainen voitti Iltalehden j채rjest채m채n suuren rakkausrunokilpailun (yli 4000 l채hetetty채 runoa). Netti- ja matkapuhelin채채nestyksess채 yleis철 valitsi parhaaksi kymmenen finaaliin p채채sseen runon joukosta nimenomaan kalevalamittaisen runon Rakkauden jalo timantti. Turakaisen voittoisa runoura jatkui saman vuoden marraskuussa, jolloin h채n niin ik채채n voitti valtakunnallisen, DNA-Finlandin j채rjest채m채n runokilpailun (l채hes 2000 l채hetetty채 runoa) k-mittaisella runollaan Konsertissa. Mainittakoon, ett채 Turakainen on omien sanojensa mukaan oppinut runomitan KaRuSen avustamana.

Vuonna 2006 ilmestyi my철s j채senemme, inkeril채issyntyisen Arvo Survon teos Suur-Synty Kiesus (Kuvitar-kirjat, Tampere)

Arvo Survon runokirja kertoo ajasta, jolloin kristinusko ja it채merensuomalaisten vanhat uskomukset t철rm채siv채t rajusti toisiinsa. Survo on k채ytt채nyt teoksessaan noin 90-prosenttisesti kansanrunojen s채keit채, niiden kielellist채 asua nykyaikaistaen, joissakin harvoissa s채keiss채 kuitenkin s채ilytt채en s채keiden alkuper채isen metrisen (osin virheellisenkin) muodon.

Kalevalan p채iv채ksi 2008 julkaistiin Aulis Rintalan kansalliseepoksemme ensimm채inen kalevalamittainen murreversio: Kalevala etel채pohjalaisella murteella (Lumo Kustannus).

Kun alamme opiskella kalevalakielt채, itse Kalevalan lis채ksi opinnoissamme hyvin채 esikuvina ovat toinen kansanrunojemme aarteisto, L철nnrotin Kanteletar, sek채 viime vuosisadan alkupuolella ilmestyneet Eino Leinon Helkavirsi채 I (1903) ja II (1916). Helkavirret siksi, ett채 ne edustavat nimenomaan alun perin kirjoitettua, lausuttavaksi tarkoitettua kalevalamittaista runoa, ja sit채h채n me kalevalaiset runoniekat harrastamme, vaikka tietenkin monet sivustomme혻runot p채채sev채t oikeuksiinsa vasta laulun tai yleens채 musiikin siivitt채min채. Sit채 paitsi Leinon Helkavirsien s채keet ovat viime vuosisadan혻ainoa merkitt채v채 kirjallis-taiteellinen tuotos nimenomaan aidolla kalevalamitalla. (Huom. ett채 Kimmon kosto ja Luojan leip채 -runot, joissa Leino er채iss채 kohdin poikkesi kalevalamitasta, eiv채t alun perin kuuluneet Helkavirsi채 I -sarjaan, vaan ilmestyiv채t vuonna 1902 julkaistussa Kangastuksia-kokoelmassa.)

Helkavirret on todistuksena siit채, ett채 tuolla kielimuodolla on mahdollista saada aikaan suorastaan kaunokirjallisia helmi채. Jos kerran Eino Leino, miksi ei joku muukin? Itse kyh채tyn kalevalamitan k채ytt채ji채 on riitt채nyt n채ihin p채iviin saakka yllin kyllin; niit채 olivat esim. viime vuosisadan lopun ns. talonpoikais- eli rahvaanrunoilijat. Vaikka heid채n s채keens채 ovatkin kiintoisia ajankuvia, arvelen, ett채 paljolti onnahtelevan mittansa takia ne eiv채t ole saaneet pysyv채채 sijaa taiderunoudessamme. Kalevalamittaisiksi v채itettyj채, omatekoisella runomitalla laadittuja antologioita tehtaillaan viel채kin. Miksi? Onhan runomitasta olemassa selv채t, yksinkertaiset s채채nn철t.

Kalevalakielen opiskelu edellytt채채 rakkautta omaan 채idinkieleemme. Nyt jos koskaan tarvitaan taas fennofiilej채, -maanejakin, koska pel채t채채n kielemme hukkuvan kansojen sekamelskaan ja syntyvyytemmekin v채henee uhkaavasti. Suomi kuuluu EU:n pienimpiin kieliyhteis철ihin ja saattaa milloin hyv채ns채 pudota pois yhteis철n virallisten kielten luettelosta. Kev채채ll채 -05 p채iv채lehdet uutisoivat (mm. Aamulehti 22.5), ett채 suomenkielist채 koulutusta v채hennet채채n maamme yliopistoissa. Opetusneuvos Kirsti M채kinen p채hk채ilee seuraavan p채iv채n Aamulehdess채 23.5. viimeaikaista ylioppilasaineiden tason roimaa laskua ja kysyy: "Kuinka moni kokelaista lukee vapaa-aikanaan jo enemm채n englannin- kuin suomenkielist채 teksti채?" Itse kysyn: T채st채k철 alkaa kielemme rappeutuminen Euroopan Neuvostoliitossa?

Uuskalevalaiselta runoniekalta edellytet채채n perehtymist채 kielemme perusominaisuuksiin, kuten tavupainoon ja -laajuuteen, muuten runo ei onnistu. Kysymys ei ole kieliopista vaan l채hinn채 채채nne- ja muoto-opista. Peruskoulun/kansakoulun tiedot riitt채v채t mainiosti. Meid채n urbaanien uusavuttomien on valitettavasti edett채v채 t채ss채kin asiassa teoriasta k채yt채nt철철n. Pelkk채채n kalevalaiseen geeniperim채채n ei en채채 ole luottamista.

Suomalainen mitta, joka perustuu tavujen lukum채채r채채n ja niiden oikeaan sijoitteluun, tavulaajuuteen ja my철s tavupainoon, on hyvin herkk채 "nyrj채ht채m채채n", ellei hallitse kalevalakielen koodia. Siihen verraten nykyrunojen, esim. musiikkipiisien teko on helppoa: usein tekstit eiv채t pohjaudu edes tavupainoon, vaan loppuunkuluneisiin "rupisiin" riimeihin, viel채p채 huolimattomasti 채채 nnettyihin puoliriimeihin ja tolkuttomaan toistoon.

Kalevalamitta on ainakin yht채 vaativa kuin antiikin heksametri tai pentametri (kuusimitta, viisimitta), jotka my철s perustuvat tavujen lukum채채r채채n ja niiden laajuuteen. Lukija tai lausuja takeltelisi, jos Otto Mannisen Ilias-suomennoksen heksametrirunossa yht채kki채 olisi ep채s채e, esim. s채keen toiseksi viimeinen tavu olisi lyhyt. Samoin kuin Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (ent. kielitoimisto) pyrkii normittamaan nykysuomea, KaRuSe t채ht채채 kalevalaisen runokielen elvytt채misen ja vaalimisen ohella my철s sen huoltoon. Uusia runomittas채채nt철j채 emme kuitenkaan halua keksi채 (sit채kin on moni yritt채nyt, ja k채yt채nt철철nkin soveltanut), vaan esikuvamme olkon혻L철nnrotin Kalevalassa realisoituva runomuoto, jonka kehityshistoria ulottuu vuosisatojen, vuosituhansienkin p채채h채n. Entisajan runolaulajillamme oli tosin mitank채yt철ss채채n omia vivahteitaan, mutta L철nnrotilla oli kyky saattaa runojen metrumi optimaaliseen, nyky채채nkin k채ytt철kelpoiseen muotoon.

Mielest채mme ikivanha runokielemme on ainakin yhden seuran arvoinen. Japanissa ja muuallakin maailmassa on kuulemma useitakin haiku- ja tankaseuroja, joiden sivustoja l철ytyy internetist채kin.

Kalevalan idyllist채, arkaaista, agraarista, myyttist채, mystist채, pastoraalistakin tunnelmaa tai rajantakaista karjalan kielen murretta lienee sinun, suomalaisen, tulevan 2000-luvun runoniekan, turha haikailla. Joskus on viisainta unohtaa koko Kalevala ja k채ytt채채 hyv채ksi vain sen kielellisi채 tehokeinoja, unohtamatta tietenk채채n 채채nneharmoniaa ja kertoa. Voitkin temmata runojesi sanat, sis채ll철t ja s채vyt suoraan hektisest채 nykytodellisuudesta. T채rke채t채 siis on, ett채 aluksi opettelet kunnolla Kalevalamitan.

Arvioidessaan Pohjois-Karjalan Runoriihess채 (1978) tuotettuja nykykalevalaisia runoja Matti Kuusi ei ollut kisan runomitallisiin tuloksiin oikein tyytyv채inen ja totesikin, ett채 "kalevalaisuuden ihastelusta olisi aika siirty채 kalevalakielen osaamiseen" (Kuusi: Perisuomalaista ja kansainv채list채). T채t채 ohjetta KaRuSe yritt채채 noudattaa.

Aatteellinen seuramme ei voi toimia vain virtuaalisesti. Paitsi ett채 pid채mme yhdistyslain edellytt채mi채 "fyysisi채" vuosikokouksia, kokoonnumme kalevalakielen kursseille ja luennoille sek채 annamme eri keinoin neuvoja asianharrastajille. Yleis철tilaisuuksissa esit채mme runojamme. Tarkastamme yksityisten henkil철iden ja yritysten kalevalakielisi채 tekstej채, kuten historiikkeja, juhlarunoja, el채m채kertoja. Innostamme my철s mainosalan ihmisi채 esittelem채채n tuotteittaan perinnekielell채mme. Laadimme tilauksesta itsekin el채m채kertoja, historiikkeja, juhla-, mainos- ym. runoja l채hetetyn aineiston pohjalta.

Seuramme opetukselliset kotisivut trokeemankeleineen on tarkoitettu maksutta kaikkien kalevalakielest채 kiinnostuneiden k채ytt철철n. Erityisesti toivomme, ett채 opinahjot yliopistoja my철ten "hy철dynt채v채t" sivustoamme oppitunneillaan. Odotamme hartaasti kotisivujemme lukijoilta palautetta ja vinkkej채 toimintamme kehitt채miseksi ja ennen kaikkea RUNOJA. My철s mahdollisista asia- ja kirjoitusvirheist채 pyyd채mme ilmoittamaan.