Hiihtovaelluksella

PDFTulostaS채hk철posti

Tammikuussa 2004 olin hiihtovaelluksella Ropitunturin tienoilla K채sivarren Lapissa. T채ss채 runossa viimeisen vaellusp채iv채n tunnelmia.

Pian jo koitti viime p채iv채,
aika l채hd철lle ruveta:
aika kamppehet pakata,
patjat k채채ri채 ker채lle,
aika poistua pihalle,
tuvan lattia lakaista.

Vartoi meit채 valkohanki,
viti v채ikkyv채 odotti
uran uuden aukojiksi,
ladun suoran laittajiksi
kivikoitse, koivikoitse,
poikki soiden, poikki maiden,
j채isten j채rvien ylitse,
viiden vaaran vierustatse
kohti jo etel채n maita.

rinkat selk채채n riuhtaisimme,
sukset jalkaan survaisimme,
siita suolle suikkaisimme,
alavalle, aukealle,
vaan aika upottavalle:
heinill채 lumi lep채si,
h철ll채 h철yty m채tt채hill채,
heti sortui suksen alta,
kalhua ei kannattanut.

Uurtamalla, puurtamalla,
harppomatta tarpomalla
saimme rantaan Saarij채rven.
J채채ll채 jo keli parempi,
hanki paljon kantavampi:
lunta selv채sti v채hemm채n,
tiiviimm채ss채 se v채h채kin.
Hieno siin채 hiihd채tell채,
katsella kumeaa kuuta,
vaaran p채채ll채 vieriv채ist채.

Matka joutui, j채rvi p채채ttyi,
koivikko kohalle koitti.
Eip채 yll채 korkeaksi,
vaan on sankempi sit채kin.
Siit채 l채ksimme l채vitse.
Rinne vietti vikkel채sti,
suksi luisti sukkelasti,
vaan oli esteit채 edess채.
Yksi runko vaakasuora,
siit채 ahtaasti alitse:
polvillansa suksen p채채ll채
nen채 viillellen viti채.
Monta puuta pystykk채ist채,
niist채 siev채sti sivuitse:
vasemmatse, oikeatse
yht채 aikaa? Ei nyt sent채s.

Toinen j채rvi, toinen mets채,
sitten saavuimme joelle.
Joki johti j채rven luokse,
m채채r채np채채mme jo l채heni:
Ropinsalmen silta siinsi
pienen taipaleen takana.

Sillan luona pieni niemi,
niemen rannoilla risukko,
keskell채 avara aukko:
siin채 siev채 teltan paikka,
nukkumasija sopiva.
Hyv채 pylv채채t pystytell채,
kankaat niill채 kannatella,
sijata sis채lle sinne
pussi l채mmin, untuvainen,
jossa kelpaa kellotella,
oottaa kyyti채 kyl채lle,
kulkua kujille muille.