Entisaikaankin elettiin

Kirjoittanut Helmi Latva

PDFTulostaSähköposti

Elettihin myöskin ennen,
ajanvirta vieritteli,
vaikkei ollut kännyköitä,
internetin ihmehiä.

Lapset syntyi lämpimässä
savusaunan sairaalassa.
Kuppari ol' tohtorina,
viina, terva voitehena.

Oma maa se ruuan antoi,
metsä tuotti marjat, sienet.
Ahti antoi veestä viljan,
suolsi särpimet navetta.

Kauppakassina ol' kontti,
tuohivirsut tossuloina.
Lämpöä kun tarvittihin
pantiin pökköä pesähän.

Hevoskaakki traktorina,
ratsu mersuna menosi.
Vene keikkui vetten päällä,
kädet vahvat moottorina.

Naapurit ol' tuttavia,
ilot, murheet yhteisiä.
Saakkunat saneltiin illoin,
aprikoitiin arvoitukset
loistehessa öljylampun,
pärepihdin tuikkehessa.

Sängyt puiset, olkipatjat
antoi autuaat unoset.

Arkiviikon päätteheksi
läiskyteltiin saunan löylyt.
Lepäiltiinkin sunnuntaisin,
pyhä n aika pyhitettihin.

Elettihin myöskin ennen,
otettiin ilotkin irti,
vaikkei ollut telkkaria
eikä rokki-rumputusta.

Vaari soitti, kannel kaikui,
lapsosetkin laulelivat.
Päivä soljui työtä tehden,
ajanvirta vieritteli.