Hevonkaato
Kirjoittanut Heikki Luokkanen
rasputiini Ranttilaisten,
kentlemanni Kempeleestä,
hevon kuusesta kotoisin.
Lähti kerran Koillismaalle,
tanhuville Taivalkosken,
Koston konnuille peräti.
Teki mieli mierolaisen,
hyyryläisen niin hypäkän,
hirvijahtiin hilkkeristi,
pyyntihin ison, lihaisen.
Osti uuvet sarkahousut,
arkikamppeet Anttilasta,
merkkivaattehet menevät,
koreteksit, kumpparitkin,
päähänsä pipon punaisen.
Osti uuven luojikonki,
pulttilukkosen Savagen,
haulikonki hohtavaisen,
kultaisesti kirjaellun,
niihin patruunat parahat.
Ooppelihin pensat osti,
laittoi reppuhun evähät,
makkarata maistuvata,
sianpalvikylkeäkin,
eurokossua kovasti,
konjakkija litra, kaksi,
puolitoista pontikkata.
Aamusella aikasella
miesten matkassa metälle,
päälle puhtahat pukimet.
Kaverukset naureskeli,
hymyilivät herkeemätä,
käkättivät kippurassa.
Tuostapa jo rasputiini,
otti itselleen nenähän,
sieraimehen kiskaisikin,
jopa jostakin jupatti,
sanat kallihit sivalsi.
Enpä lähde lättänöitten,
Kostolaisten kekkuleitten,
junttien jukuripäisten
kera metsälle vasojen.
Repun laittoi selkähänsä,
ja nakkeli niskojansa,
salomaille suunnistikin,
pyyntihin ison, lihaisen.
Tuli vastaan hiirulainen,
pörröturkki kummajainen.
Vesipoika täyteisellä
möksähytti hiirulaista.
Pöllähti vain karvatupsu,
hajosikin miljooniksi,
atomeiksi, kappaleiksi,
laittoi reppuhun palasen
korvatupsun kummajaisen.
Jatkoi herra kulkuansa,
tuli vastaan mustalainen,
hevosella hepsankeikka,
ruskealla ruunakolla,
tiuku tuulessa helisi.
Vesipoika venkulainen,
tuotapa jo tussautti,
ampui aivan armotonna.
Huusi mieron mustalainen,
mies tummahko näin tuhisi:
- Älä ammu rasputiini,
täällähän on Valte vainen,
kauppias ravihevosten,
konien, kaakkien kulanssi.
Vesipoika venkulainen,
tulitti taas kummajainen,
uskonut ei ensinnäkä,
Valte-veikkosen puheita,
mustalaisen mainintoja.
Nurin heppa heilahtikin,
lepäsi jo liinaharja,
veret pellolle pukaten.
Vapisi jo Valte-parka,
pois kipusi kärryiltänsä
ja paineli varvustohon.
Vesipoika venkulainen
saikin siitä saalihinsa,
hevon survoi reppuhunsa,
konin kyytihin kokosi,
kuljetti sen kärryhynsä,
merimaihin muiluttikin.