Kreeta Haapasalon ensimmäinen soittomatka
Kirjoittanut Urpo Nuorva
iloansa ilmaiseksi
kotona kotiväelle
alla orsie n omien,
sekä tullen tuttavien,
miesten, naisten naapureista.
Siitä ei elo parannut,
leipä laulaen levennyt,
kotisoitolla kohennut,
vaateparsi vaurastunut.
Mutta huolet huojenteli
Kreeta soitolla somalla.
Koki sitten Kokkolassa
Kreeta kantelen keralla
soittoa rahanalaista,
ankeata ansiota.
Meni outojen oville,
kysyi soiton kuulijoita.
Lauhtui mielet laulajalle,
korvat kuulolle rupesi.
Ihmiset ihastelivat
värsyjä vähäväkisen.
Rikas ruplankin ojensi,
köyhä n antina kopeekat.
Kantoi Kreeta kanteletta,
kahta lastansa talutti
tiellä ensi tienestinsä,
uuden taipalen alussa.
Tuntui tiensä mierontieltä,
itkuvirttä virkkoi mieli:
Miten on laita lapsieni,
huono hoito kun kotona?
Äiti vierasten ovilla
elatusta etsimässä,
niin kuin lintunen pojille,
suuhun pienten, siivetönten.
Eihän kannel kauheasti
paina kantajan käsissä.
Kuorma kahta kauheampi
sydämessäni syvällä.
On kuin kelkassa kiviä
selkä köyryssä vetäisin.
Vaan on mulla muistajani,
kantajalla kaitsijani.
Minä luotan Luojan päälle,
Hän on lohtuna minulla.
Vaaroissani vartijana,
mahti matkalla kotihin.