Hillasuolla

Kirjoittanut Oiva Pennanen

Rämmin kerran poikasena
vuoksi hillojen vaelsin
noita soita hyllyviä
nevan mättäillä tähylin
onko marjaa saatavilla
kultaherkkua eholla
pällistelin sinne tänne
enpä tursake tajunnut
että liukasta on turve
olin kontallaan kurassa.
-
Sepä pisti kiukkuiseksi
meni sembalot sekaisin
suussa tuntui kauhealta
korvat pillinä kohisi
jalat tuntui  raskahilta
olin märkä ja murainen
kävi reissu kunnon päälle,
matka mahdoton rasitti.
-
Ympärillein katsellessa,
tilanteen päivittää yritin
olinkohan poissa ollut
vaiko kulkenut unessa,
koetin kaulaa kämmenellä,
olin sittenkin elossa
sipaissut ei turman siipi
kuolo korjannut korihin.
-
Vielä pilvessä piteli
sade roiski sitkeästi
kesän tuulet vain puhalsi
itikatkin kuppasivat
olin surkea soturi
marjamaiden valloittaja.
-
Nousi päivä paistamahan
säteet kirkkaat kiilumahan
aurinko lämpöä lähetti
nosti mielen nuoskeaksi
rintaan riemua viritti
haihtui harmi haaverista
mielen muovasi hyväksi.
‎8.‎5.‎2013