Poimihan jo puolukatkin

Kirjoittanut Sauli Salomaa

PDFTulostaSähköposti

Polun puolia koristi                                                   
metsäisellä kankahalla,                              
kovin puolukat punotti,                                      
marjat mairean makoisat,                                 
pallot pyöreät punaiset.                                   
Isäntämme viljelemät                                
kovin kirpeät kiristi                                        
kielellämme pyöriväiset,                                        
hapan huulia huvitti.

Joku riipi noukkurilla
somat lehdet nahkamaiset.
Kara lehtiin kietoutunut,
marja raukan suojelijat.
Sopuisasti kimmoisina  
lepäsivät tyynyillänsä,
vihreillänsä vierimässä.  

Kannolla jo marjastaja
jälkeen rankan taivalluksen
hengähteli hetkiseksi.
Hymy loisti aurinkona
kasvoillansa mittaamaton
- eväitä pärekorista,
nautti paljon luonnostansa.

Jotain taivaalta tihuutti,
männyn rangat pihkaisetkin.
Sateen tuoksu latvuksissa,
tummat kasvot taivaanrannan.
Uhkasiko ukkosmyrsky?

Kiven kannon ympäristöt
kiire poimia kovasti,
tämäkin mäki kerätä.

Syksy talteen hamstereille,
enne taivaan valkoisuuden.