Miehen valitus

Kirjoittanut Hannu Syv채oja

PDFTulostaS채hk철posti

tehty alun perin onnittelurunoksi py철reit채 vuosia t채ytt채v채lle miehelle


Ei ole helppo miehen olla
t채ll채 ankeella ajalla,
lamakauden laskemalla,
naisten nauraissa ylinn채,
feministein vouhottaissa,
tasa-arvoa takoen,
vaan itse ylemm채 nousten
miesparkoa pahaista,
pahan kaiken alkujuurta.

H채nt채 kaltoin kohtelevat
k채ytt채in kielt채 kelvotonta,
liikuttain lihan pahinta.
Sovinistiksi sanovat
sek채 kaljan kittaajaksi,
jos ei vallan raiskaajaksi,
tytt철jen tuhoajaksi.

Luikkii mies sit채 h채veten,
partapehkoonsa paeten,
kunniansa kuontalohon
poies tielt채 tirskuvaisten,
naarahitten nauravaisten,
sormella osoittavaisten
muka heid채n sortajata,
kaljavatsan kantajata,
alemmas alistamalla
tasa-arvon taattimeksi,
naisvallan vakuuttimeksi.

Toki mies, totisenlainen,
naisen korkeelle kohotti
arvon h채lle antamalla,
i채 t kaiket ihailemalla.
Naisen t채hden kaikki nieli,
poviparkaansa pakotti,
tuskan turrutti uholla
sek채 viinan ryyp채nn채ll채.

Vaan tuo mies totista maata,
kaiken arvon ansaitseekin
suloisessa Suomessamme,
Maran maalla mahtavalla,
asumilla Ahtisaaren,
Lippospoijan liikkumilla.

Toki mies totisenlainen,
uros oivinta lajia,
suorittikin suururakan,
p채iv채t pitk채t raatoi ty철ss채,
taannoin korvet kuokiskeli,
karhut kaatoi ja resusi
sotateill채 sotkuisilla
vainovalkeiden valossa.
Hyv채 nainen kumppanina
perheen ja suvun perusti,
tuvat turvaisat rakensi,
hyv채 ksi ne laati kaikki.

Toki mies totista maata
viel채 kunnon kohentimeksi
kovat korvet hiihtelevi,
talvet tarpoen lumissa,
t채ll채 lailla tuumiskellen:
"Tiet채 kulkein tien on vanki,
vapaa sent채채n umpihanki."

Siks nainen, vakaisa vaimo,
arvostanet ansiosta
t채t채 miest채 suomalaista,
ukkoasi oivallista,
kunnon kul(piip) kantajata.

H채nkin antaa arvon sulle,
joskus kyll채 tuumiskellen:
"Kolme on miehell채 pahoa:
yks on vuotava venonen,
toinen heitti철 hevonen,
kolmansi 채k채inen akka."

Mutta hetken vieritty채,
tuoppeja kumottuansa,
vallan toisin tuumiskeli:
"Sy철pi hauki sammakonki
selj채n suuren uituansa,
nai mies pahanki vaimon
viikon ilman oltuansa."

Hyv채 on t채채ll채 ollakseni,
hyv채n vaimon holhotessa,
h채np채 mun pit채채kin tiell채,
jos m채 joskus horjahtelen,
jalan lipsun liukkahilla
tai vaikka tasalla maalla.