Rupeisimmeko runolle?
Kirjoittanut Saara Tella
hän on ”kymppinä” KaRuSen,
Rintala sukunimenä.
Johtaa meitä muinaistiellä.
Opit neuvoo eepoksemme,
kielen vallan kiemuraisen,
että taittuu taiten viisut.
Tavun nousut, laskut, oikein.
Painotukset paikoillensa.
- Päivä on Kalevalalle
juhlapäiväks' merkittynä!
Reippaasti ”karuselainen”
runon laativi jokainen,
yrittää esille saada.
Päivän lehteen painettuna,
aviisiin jokaisen torpan.
Viereen mustan aamukahvin,
höystönä luettavaksi.
Trokeemankelointi-laite
tulis tietoon laajemmalti.
Helppo laisin ei se temppu,
runo tehdä yks’ kaks’ tuosta,
joka kelpaa julkaisuihin,
ja on oppien mukainen.
Vailla virheen puolikasta.
Siihen on nyt kelpo keino,
oiva lie apu kekattu,
neuvo laadittu nerokas!
Tietsikoitten uumenihin,
kuni aivot Väinämöisen,
taakse helpon nettilinkin
”Lamppupäät” ne sinne laittoi,
asenteli oppaaksemme.
Trookeet tuo silottaa laite.
”ronkeli” makee on kyllä.
Tekee töitä ketterästi,
lukaisee pikana laulut.
Sylkee oitis tuomionsa.
Tarjookos sanat tilalle?
Liian helppo oisi tehdä,
jos ei tartteis pyöritellä,
kääntää mietteet toisin puolin.
Ja taas tarkastaa tulokset.
Koko illan kun kopioit,
siirrät mankelin välihin,
kysyt mieltä viisaan Sammon:
- Joko laittaisin esille?
Vihdoin kelvoksi havaiten
kelpuuttaa tuon tuotoksesi.
Saitpas oikeaa menoa!
Rytmityksen, muinaistempon,
Kalevan väen runoilun.
Kokeile toki sinäkin.
Tarttuu sieluusi kipinä.
Tahto tehdä laulelmia,
ihan kuin emomme ennen!
Vanhan viisaan poljennolla:
"Lyökäämme käsi kätehen..."