Suohon eksynyt

Kirjoittanut Tuomas Keskimäki

Liian kauan on elänyt

eksyneenä juuriltansa,

jotta löytäisi kotiinsa.

 

On vain aika vastassamme

ja sylissänsä loputon

tyhjyys ympäröi, tuo ilma

on kylmempi jäätynyttä

miestä, sillä ei elonsa

suohon antava koskaan nouse.

 

Nostaa eksynyt kätensä

ja verensä antaa kerran

vielä sammaleelle valua.

 

Eksynyt ei suosta pääse.

 

Tämän maailman pimeys

tekee tyhjäksi lopulta

ja kalpeat kasvot maahan

laskea voi jo väsynyt.

 

Yksin jää elämä suolle

ja käsissä maan leponsa

viimein jo aloittaa saapi.

 

Tässä maassa ei väsynyt

suota kauaa voi paeta,

sillä kynnet niiden joita

pelkäät, eivät voi kadota.

 

Eksynyt ei maata löydä

ja kätensä laskee, silloin

verensä pisara suohon

vihdoin maatua jo voipi.

Suosta ei kukaan pakene,

se mukaansa vie jokaisen.