Satu suuresta puusta

Kirjoittanut Oiva Pennanen

PDFTulostaSähköposti


Kasvoi kerran suuri kuusi
näre näppärän näköinen
tuolla korven kainalossa
metsän suuremman sisässä
suuren järven rantamalla
matkan tiettömän takana
salon synkeän perillä
rauhaisilla rantamilla
noilla tanhuilla Tapion
korvenkohdussa syvällä.
-
Eipä kuusi suuren suuri
eikä myöskään pienen pieni
oli kasvultaan parempi
muita puita mahtavampi
oli korkeutta kovasti
leveyttäkin riittävästi
oksat laajalle levisi
juuret vielä laajemmalle
latva taivaita tavotti
Otavaista kosketteli
kuunkin sirppiä sipaisi
tähtiäkin tunnusteli.
-
Tahtoi kaataa kauniin kuusen
äijä pieni niin mitätön
poltto puuta mökkihinsä
ukko vanttera halusi
ettei pysty jäinen viima
kylmä koittele kolea.
Takkapuiksi kaataa kuusi
moneen tarpeeseen lisäksi.
-
Otti miekkonen mokoma
käteen kirveen melkomoisen
käsikassaran kamalan
pitkävartisen valitsi-
Iski kerran iski toisen
kopahutti kolmannenkin.
Johan kallistui kamala
hujahteli mahtilatva
kuusi kauhea kemahti
pienen vaarin varpahille.
-
Onhan oksanottajia
jos on kuusenkaatajia
toki tarpeeksi jokaisen
riitti puussa antimia.
‎14.‎4.‎2013