Hyvin sanottu!

Kirjoittanut Oiva Pennanen

Pihalla

Rouva Räyhälä mekasti,
torui lasten pelleilyjä:
- Ei saa nurmella kävellä,
pensaikossa juoksennella,
pitää kiltisti pysyä
talon hiekkalaatikolla.
Ei saa leikkiä, meluta,
eikä tehdä kepposia!
Oleilla sievästi pitäisi,
tuppisuuna taaperrella.

Henkka pikkuinen kaveri,
kolme vuotta juuri täynnä,
rouvaa katsoa japotti,
ihmetellen tuijotteli:
- Miksikä sinä rähiset,
kovin huudat ja mekastat?
Täällähän on rauhallista,
meillä lapsilla pihalla.
Aikuiset ne häiritsevät,
aina huutavat hitosti.

Punastellen rouva kuuli
pojan pikkuisen sanoja,
mietti niitä mielessänsä,
johan huomasi, heräsi:
- Jopas joutava olenkin,
typerämpi tyhmintäkin!
Lapset työtänsä tekevät
leikkien ja puuhastellen.
Eipä haittaa se meteli,
sitä mahtuu maisemahan.

Hyvät isät!

Mäen rinteellä kaverit
Matti, Markus siirtelivät
hiekkaa suurihin kasoihin
keskenänsä keskustellen.

- Minun iskä on parempi
suurta puuta kaatamahan,
sanoo Matti näin kehuen,
isukkia mainostellen.

- Minun iskäpä ajaapi
pilven päällä korkealla,
se on paljonkin parempi,
sanoo Markus mahtavasti.

- Minun iskäpä osaapi
leivoskella sämpylöitä,
taikka huoneita lakaista,
Matti tuumaa pontevasti.

Markus ottaapi lapion,
hävinnyt on katkerasti,
lähtee nyyhkien kotia,
murhettansa nieleskellen.