Koiria

Kirjoittanut Oiva Pennanen

RILLI-KOIRA

Koira huonosti havaitsi
esteet tiellä kulkiessa,
siellä kompastui kivihin,
kaatui kuoppiin jatkuvasti.

Koira lääkärin tapasi,
meni koira tohtorille,
hetken tutki ja havaisi,
koira melkein on sokea.

Rillit määräsi hopusti,
tuli Rilli-koira siitä,
nytpä hallitsee hyvästi,
Rilli-koira tiukat paikat.

KEPPI-KOIRA

Keppi-koiralla kepakko,
oli tiellä kulkiessa,
sattunut pahoin käpälä,
oli tiellä kulkiessa.

Ikä painoikin kovasti,
tukea kun keppi antoi,
eipä kaatua halua,
koira tiellä kulkiessa.

Keppi-koiralla kepakko,
oli tehty taidokkaasti,
pantu hienoja heloja,
kaiverrettu korkokuvat.

HATTU-KOIRA

Oli kerran Hattu-koira,
hattu päässä se kylillä
kuljeskeli keikarina,
perin hienona maleksi.

Tuli tuohon toinen koira,
sillä reppu on selässä,
tervehtivät toisiansa,
hatun nostaa korkealle.

Toinen koira kiukutellen,
Hattu-koiralle murahti:
-Hattua ei käytä koirat,
se on haittana ajossa.

Hattu-koira nosti lätsän,
sanoi: Kuulehan vähäsen,
parempi on hattu päässä
mitä velkoja repussa.

KORVA-KOIRA

Korva-koiralla komeat
oli korvat suurenlaiset,
niillä kuunteli kotona,
vieraissakin varmisteli,
ettei rosvoja lähellä,
varas, konna vaanimassa.

Korva-koirasta tulikin,
valtakunnan vahvin vahti,
joka kuunteli kolinat,
sekä pienet kilkahdukset,
Hiiri-Herkonkin hyminät,
Kolli-kissan kuorsaukset.

Eipä lapsia pelota,
Korva-koira vahtii aina,
ettei sattuisi pahoja,
pienten lasten leikkiessä,