Tummat hahmot

Tummat hahmot

Kirjoittanut Jorma Heikkil채

PDFTulostaS채hk철posti

Aukeaapi jouluaamu,
synnynp채iv채 juhlittava,
v채ki kulkee kirkkotiell채
perinteist채 taivaltansa,
muiden viel채 nukkuessa
omaa untaan autuasta.

Hiljaa huokuu Luojan luonto,
taivaankansi kaikkeutta,
pimeytt채 ymp채rill채,
vailla kirkasta valoa.

N채kyy hahmot harmaan tummat,
kulkijakin yksin채isn채,
k채ypi taival kiirehett채,
joulun mietteet askelissa,
onhan kohteena pyh채kk철,
kotikirkoksi nimetty.

Kohta kaikuu kirkonpuolla,
pyh채n huoneen parvekkeelta,
soitto urkuin uumenista,
s채vellajein pillist철st채,
tutut v채rssyt veisattuina,
jouluvirsien osina,
veisuu kaikuu uhkeana,
enkel'채채nien tasolla,
v채en lauluin kaiuttaissa,
julistuksen juhlavuutta,
sulo lapsen syntymist채,
taivaan lahjan saapumista.

횆ll철s pelk채채 joulun lasta,
Luojaa jouluun syntynytt채,
h채np채 loistaa valkeutta,
valistavaa viisautta,
muuttain harmaat hahmosetkin,
lapsen lailla loistaviksi.

Kohta kulkee harmaahahmot,
kirkkokansa miettiv채isn채,
kohti arjen askareita,
pyh채p채iv채in puuhailuja,
kera aattein uudenlaisin,
tuntehin jumal'oloisin.

Valaistuvi p채iv채n nousu,
kirkastuvi p채iv채seksi,
vaihtuu my철skin harmaahahmot,
kulkijat anivarahin,
v채en vierahan valoksi,
loisteeksi kulun ohehen,
heijastaen veljeytt채,
yst채vyytt채kin kosolti,
mist채 nauttii nuoremmaiset,
vanhimmaisetkin mukana,
Is채 Taivaassa asuva,
oman Poikansa keralla.