Jouluinen ilouutinen

Jouluinen ilouutinen

Kirjoittanut Jorma Heikkil채

PDFTulostaS채hk철posti

Jouluinen ilouutinen

Moni miettii yksiksens채,
ajatuksin itseksens채,
miten on luonto kylm채nlaista,
aivan harmajan n채k철ist채,
puheissa on outoisuutta,
sanan s채il채kin ter채v채,
teot loukkaa ihmisyytt채,
arvoamme ainokaista.

Miss채 loistavi valoa,
mist채 l철ytyisi opasta,
vihan tunteen poistajaksi,
sopuisuuttakin n채철ksi?

Miettii tuossa Harmaaparta,
v채h채n vanhahkon oloinen,
el채m채채ns채 tarkastellen,
p채ivi채 elon eletyn,
l철ytyisik철 viisautta,
ymm채rryst채 ymp채rilt채,
vastinetta k채yt철kselle,
v채en itsekk채채n tilasta.

Muistui h채lle kirjasesta,
Kalevalan kansiosta,
miesp채 itsekk채채n oloinen,
Joukahainenpa nimelt채,
kehui h채nkin tiet채miset,
aattehet omaper채iset,
moitteet antoi itsekk채채sti,
tuomionsa vanhukselle.

Miesp채 vanha V채in채m철inen,
vakaa vanha harmahtava,
n채ytti merkit Joukahalle,
kokemuksen kerrytt채m채t,
tiesi tarpeet pohjimmaiset,
arvot aivan toisenlaiset,
nep채 antoi kest채vyytt채,
ymm채rryst채 ylt채kyllin,
Joukahaisen saatannaksi,
paikkahan tosi pahahan.

Tuosta Ukko oivaltihe,
tajusi ihan 채kisti:
hyvyys voittaa itsekkyyden,
viisaus puheen v채kev채n,
kun on malttia mukana,
sopuisuutta suun puheessa,
mihin joulu johdattavi,
julistain ilouutista:

Joulu loistaa valkeutta,
kirkasta valon s채dett채,
kuten pieni lapsonenkin,
sanomallaan rakkautta,
armon piirt채in silmihimme,
koskettaen tunteitamme.

T채ss채 meille joulun lahja
pyyt채m채tt채 annettuna,
sopuisuutta rauhan mielt채,
armoakin ansiotta.

Hyv채채 joulua Sinulle
t채채ll채 kanssakulkijalle,
heijastathan yst채vyytt채,
rakkaudenkin s채dett채,
kuni lapsi juhlittuna,
joulujuhlan keski철ss채.