Tummasilmä Pohjolassa (kilparunoja 2017)

Kirjoittanut Hilkka Kyläkorpi

HILKKA KYLÄKORPI

Tummasilmä Pohjolassa

(1. sija, nimim. Hilunen)

Teinipoika tummasilmä
perheen pahnanpohjimmainen,
eleli isän talossa,
kunnes syttyi hirmutaisto,
uhkasi manala, tuoni.

Äiti käski äkkisesti
pojan Pohjolaan paeta,
matkaohjeeksi saneli:
Sitä kuusta kuuleminen,
jonka juurella asunto.”

Lensi poika Pohjolahan
rurvapaikkaa vaatimahan
mahtui maalaiseen majahan,
kylmän korven kainalohon..
Vaan sai sieltä bussikortin,
kajahutti kaupungille.

Näki neitoin säihkysilmät
unohti emonsa neuvot:
ruoja rinnoista puristi,
pakaroille paukahutti
liehuhelmoja kutitti.

Siitä piikaset pimahti,
loihti paikalle poliisin.
Jo lainhaltija lateli:
”Ei saa meillä Suomen maassa
nuorta neittä niivitellä,
lupaa vailla lutkutella!”
Putkahan poloisen pisti.

Itki Seppo sellissänsä;
jo muisti emonsa saarnan.