Näky nuotiolla

Kirjoittanut Erkki Jormanainen

Takamaille tuonne toivoin

tervantuoksuhun tulille,

luokse lammen liihottelin

kantokahvit keittämähän.

 

Liekki nuoli nuotiossa,

pakinpohjaa paimenteli,

kiivas kiehinen kihisi.

Sähähteli, korventeli

tuli kuuma kylkeäni.

 

Rannan puista pölläytteli,

tuiverteli tuulenpuuska

lumipeiton pientareelle.

Kaikui hiljaisuus, humina,

salon rauha rikkumaton.

 

Kiehui kypsä kahvi kohta,

kuohui korvike kahesti.

 

Kuu kun kehrää kierrätteli

istahin alas yhelle

mättähälle myötämöisin.

Kunnailta kohinaa kuulin,

kuiskehia kuusikosta.

 

Mikä kultainen kajotti,

lammen huomaan hiplotteli?

 

Ihan kuin kylänkululla

tulikettu taapertaisi.

Valo välkkyi varsitiellä,

pohotti pyry punainen.

 

Sukset suuntasin sikäli,

lammen jäälle luikahutin,

sujahutin suihkimalla.

Painelin pirun perähän.

 

Ketun turkkia tavoitin.

Ahneuttani arvaelin

arvoa tuon enkelini.

Paljon euroja ehotti

päätteheksi pörssipäivän

ketun kaunis kultakaulus.

 

Osui uhku kuin uhalla,

siihen sukset seisattuivat,

sattuivat ne sohjon päälle.

Vesi tumma tielle tirsui.

 

Tapas tolkku taaperoisen,

loppui lystit löylynlyömän,

taikinat takertui siinä

suksen pohjiin paakkuloiksi.

Eikä perkele havuja.

 

Kaikkosi komea kettu,

näky häippä s niemen taakse.

 

Kohensin kovasti tulta,

tuluksilla tuuhauttelin,

puhalsin palamaan puuta:

kuivatti kovaosaisen,

onnen antoi ahnehelle.

 

Kahvin kohta kuumentelin.

Maistui sumpille mokoma.