Kalavale

Kirjoittanut Erkki Jormanainen

Kalahan lähimmä kerran,

kepsutimma konttimiehet

apajille ainaisille,

saalispaikoille somille.

Verkot viereen viskattihin.

 

Eväspullon aukaisimma.

Korkki kummasti narahti.

Kohta pullo puolikkainen

pohjansa pojille näytti.

 

Jopa meille hongat haastoi,

sammalseipäätkin saneli.

Aika siivet sai sikäli.

Korpirastaan ruplatusta

runollista kuuntelimme.

 

Ette usko ollenkana,

kuka verkossa värisi.

 

Näimmä siinä Aino-immen,

vedessä iki-ihanan

paitastakaan tuskin päällä.

Aamu-usvasta kohosi,

suki kohta silkkejänsä,

lakkatukkaa taivutteli,

kättä käytteli ujosti,

sointuvat sulonsa näytti.

 

Katosi näky nenältä,

pahus poies puikahtihe.

 

Kohta käytihin kylille,

horjaheltiin heikkopäiset.

Sauna saatiin siintymähän,

otettiin oluset pienet.

 

Naiset nagroi naapurissa,

valeheksi väittivätten,

pullonpohjan paistehiksi.

Aivan pilkalla pitivät.

Eivät uskone ikinä

epäselviä sanoja,

miehenpuolten miettehiä.