”Wulf ja Eadwacer” on arvoituksellinen muinaisenglantilainen runo, jonka päähenkilöt näyttäisivät olevan naispuolinen kertoja ja kaksi miestä, joiden nimet on tässä suomennettu Sudeksi ja Onnenvahdiksi. Alkuperäisen tekstin monitulkintaisuudesta on luonnollisesti hävinnyt käännettäessä suurin osa. Käännöksen lähteenä on käytetty ainakin Peter S. Bakerin selityksiä.

Niinhän on minun väkeni

kuin on lapsi lahjan kanssa. 

”Käyköön keskelle väkeä,

hänet tappaa tahtonemme!”

Yksi on osa hänellä,

toinen on osa minulla.

Susi saarella asuvi, 

asun itse toista saarta.

Se on saari vankka saari, 

se on saari suovesien,

se on saari murhamiesten. 

”Käyköön keskelle väkeä,

hänet tappaa tahtonemme!”

Yksi on osa hänellä,

toinen on osa minulla.

Toivemielin mietiskelin 

kaukomatkoja Suteni.

Ja kun itkin ja valitin 

satehella istuessa,

silloin jo kävi syliksi 

sotaurhonen minulle;

sen kyllä iloksi tunsin, 

ja sen myö s suruksi tunsin.

Voi mun Sutta, voi mun Sutta! 

Tuosta sairaaksi sukesin, 

en nälästä, en janosta: 

sinua vain toivomasta, 

liian harvoin katsomasta, 

mielessä murehtimasta.

Kuuletko sä Onnenvahti? 

Meidän pentua poloista

susi kantavi salohon. 

Mitä koskaan ei sidottu,

sehän helppo on repiä:

meidä n kahden virren kulku.