Sodanjälkeistä surua
Kirjoittanut Raija Mäkelä-Eskola
kertoisin ilot omani,
murehetkin muisteleisin,
jutustaisin juurta jaksain,  Â
kuinka aikani kulutin,
miten nukkeni nukutin.
Äidin keittokattilalla
kannessa kuluneet kulmat.
Niitä kolhin kaartaissani
leikkiautolla ajaissa.
Jos miulla isä olisi,
polvellansa pomppuilisin,
olkapäiltä ohjastaisin,
kulkisin käsi kädessä.
Muistan hellivän hymynsä,
kun hän hassusti halasi,
vielä vilkutti ovella,
asteli pihapolulla,
metsä n suojaan saapasteli.
Pappani sotahan sortui,
orvoksi jäin onnetonna.
Täällä on minun isäni,
rinnassani rohkeana,
sydämeni sankarina.