Loruhavaintoja

Loruhavaintoja

Kirjoittanut Mauri Komsi

PDFTulostaSähköposti

Radioni oli auki kalevalanpäivän vaiheilla, kun tuli Kultakuume-sarjan lähetys. Taisin olla virittynyt odottamaan kalevalakieltä, joko vanhaa tuttua tai ennen kuulematontani runoa.

Viritystilaani vahvisti toimittajan toteamus, ett√§ muodolla on merkityst√§ ja ett√§ saisimme kuulla muunnelman tutusta lastenlorusta ‚ÄĚOli ennen onnimanni‚ÄĚ.

Siinähän on loru, joka palvelee kalevalakielen alkeisopetusta. Kaava on yksinkertainen ja tiukka:  Tasasäe ja 233-tyypin murtosäe vain vuorottelevat. Lyhyt painollinen tavu on siellä missä pitääkin. Säkeen viimeinen sana, aina substantiivi, tulee seuraavan säkeen alkuun elatiivisijassa, ja tästä pitää saada alkusointu saman säkeen viimeiseen sanaan:

Oli ennen onnimanni, onnimannista matikka…

Tekijänoikeutta ei ole kenelläkään, eikä ole yhtä ainoaa oikeaa sanoitusta. Jokunen versio on päässyt painotuotteisiinkin. Esimerkiksi Marjaliisa Pitkärannan kokoamassa teoksessa loru on juuri niin kuin minäkin sen muistan. Siinä ainoa rytmivirheeltä näyttävä kohta on sanassa kenkäraja. Mutta laulettuna sekin ääntyy kenkäraajaksi, siis virheettömästi.  Ihan mielekäs sana muuten tuo kenkäraaja, niin kuin olisi kinnasraajakin!

 

Aikaihminen tuskin viitsii Onnimannia pitkään kuunnella, mutta vauvaikäinen jaksaa paremmin, kunnes nukahtaa.

Luulenpa, ett√§ lapsen tuudittaja useinkin aivovoimisteluna haluaa keksi√§ uusia sanoituksia.¬† Laulettuaan s√§keen h√§nell√§ on aina pari sekuntia aikaa keksi√§ seuraavaan s√§keeseen uusi, rytmilt√§√§n ja soinnultaan sopiva sana tai sanakummajainen ‚Äď merkityksell√§ ei ole v√§li√§. Isommat lapset kuuntelevat syrj√§st√§ ja omaksuvat saman aivovoimistelun omiin leikkeihins√§.

Radiosta kuulemallani runolla ei ole nime√§, mutta se sis√§ltyy Toivo-nimiseen kokoelmaan, joka sai hiljattain Yleisradion Tanssiva karhu ‚Äďpalkinnon. Runo alkaa n√§in: Oli ennen onnettomat, onnettomista marsalkka. On siin√§ muitakin yll√§tt√§v√§sti pitk√§ll√§ tavulla alkavia, kolmitavuisia s√§keen loppusanoja: porvari, luutnantti, kuolema, lahtari, l√§mmitys, kaatunut, liikett√§. ¬†Siin√§ runossa jokainen sana sin√§ns√§ on selv√§√§ suomea. Syntyyk√∂ niist√§ jonona jokin ajatus, sit√§ en osaa sanoa.