Kirjoittanut Klaus Lähteenmäki
Vaka vanha Väinämöinen
kaiutteli kanneltansa,
soitti sointuvat sävelet
luonnon luoman hurmioksi.
Äkkiä pimahti poikki
kolmas kieli kanteleesta.
Soitosta sekosi sointi,
ääni viisti vierehestä.
Kuuntelijat kummeksuivat
rämäpäistä rämpytystä:
Kuka kiusaa kanteletta?
Virityskö höllentynyt?
Toiset vitsaili vinosti:
Ei, vaan höllennyt on ruuvi
päässä vanhan virtuoosin,
höperöksi höynähtänyt.
Toiset arvaili arasti:
On kai ottanut olutta,
saunan jälkeen lauantaisin
sormet hipsii hiprakassa.