Metalliarkistot

Kirjoittanut Juha Jyrkäs

PDFTulostaSähköposti

Jo nyt pomppas', on taas kumma,
kun on näitä säätäjiä
ylimielisimmillänsä,
nettinatseja kovia.

Elämää ei heillä liene,
tahtovat he aukoo päätä.
Valta + voima = kyrvänjatke?
Ehkä on, so not, en tiedä.

Kavalkadi bittihiirten,
teknojeesusten, pahisten
tuomii, arpoo, lätkii kortit,
päättää mieleisen musiikin.

Hard rock, glam rock, punk ja gothic
metallia ei oo heille.
Metallistakin tekevät
poikkeuksia, pelleilyjä.

KISS ei oo heviä heille,
Uriah Heep puuttuu sieltä,
Led Zeppelin ei kuulu sinne,
eikä liioin Lissu Cooper.

Se sama on jos olisi
Aleksis Kivi jätetty
pois romaanikaanonista
Suomen kirjallisuudessa.

Mutta folk ja ambientti
kyllä kelpaa sitten heille!
Niin raskasta se jo onkin,
että huimaa paljon päätä!

Vääntöö, kääntöö, mussutusta
metallimusiikistansa
tarjoovat he yllin kyllin,
keulivat he johtajina.

Ysärini murmelina?
Silloin teini vielä lienin,
silloin yhtä vimmatusti
tuli peistä väännettyä.

On vain valkoinen ja musta,
muttei pinkkii, ei sinistä.
Silloin yhtä ehdotonta
ote kaikkeen kyllä lieni.

Mutta nää on aikamiehet,
eivät suinkaan teinijätkät.
Onko siis vähän noloa
enää vääntää paskaa moista?

Ymmärrän et kyl johonkin
rajoja on piirrettävä.
Mutta ne vois silti olla
ees johdonmukaisempia.

Metallii ei arkistoida,
heviä ei kammitsoida,
hyvää on hyvä musiikki,
jokaiselle on jotakin.

Heidät voisi arkistoida
tyrmän synkän syövereihin,
saisivat he keskenänsä
päteä ja mussutella!

Se on heille oiva paikka,
koska mielensä on puuta,
paksupäistä, pässinpäistä.
Hankkisivat jo elämän!Â