Oiva Pennanen: Sisulla ja syd채mell채

Kirjoittanut Oiva Pennanen

PDFTulostaS채hk철posti

Elet채채n 50-lukua. Maaseutu el채채 kasvun aikaa. Puutetta on kaikesta. Tilat ovat pieni채, mutta into on kova p채채st채 el채m채채n kiinni. Alkaa my철s koneellistamisen aika. Hevonen vaihtuu traktoriin ja peltoja raivataan lis채채. Toki t철iden lomassa kukkii my철s romantiikka ja ihmisen kaikki tunteet vaativat tyydytyst채.

Rakkaus, viha, mustasukkaisuus oli siihenkin aikaan ihmisen tunne-el채m채채 sekoittamassa. Harvoin kuitenkin erottiin. Tosin siihenkin aikaan se ruoho n채ytti vihre채mm채lt채 aidan takana. Ks. Pilot-kustannus Oy - Sisulla ja syd채mell채 - Oiva Pennanen

 

 


Luettuani Oiva Pennasen romaanin Sisulla ja syd채mell채, voin vain ihmetell채 kirjailijan tarkkaa kuvausta ihmisten arjesta, siit채 uurastuksesta, jota pientilallinen tekee saadakseen elinolosuhteisiinsa parannusta.


Ty철n kuvaus on alusta loppuun tarkkaa, samoinkuin miesten haaveet isommasta ja paremmasta niin peltotilkun kuin koneitten suhteen.
Ja kaiken alkuunpaneva voima on Pennasen romaanissa nainen.Nainen puurtaa,kiukuttelee,haluaa parempaa ja saa miehen toimimaan.


Seksuaalisuus kulkee Pennasen kuvauksessa v채kev채n채 virtana l채pi koko romaanin. Jopa uskottavuuden kustannuksella .
N채in aikuisena lukijana minua miellytt채채 ettei seksin kuvaus ole yksityiskohtaista,ei menn채 peiton alle vaan kirjailija j채tt채채 lukijalle tilaa.


Pennanen uppoaa hyvin naisensa nahkoihin,t채m채n haaveisiin tunnepitoisemmasta kumppanuudesta, v채symisest채 arjen rutiineihin ja seksuaalisesta havahtumisesta.


Pennanen hallitsee hyvin murteen,joka kirja alussa oli minulle uutta ja hauskaa , mutta L채nsi-Suomen murrealueelta olevana aloin puolessa v채lin v채sy채 murteeseen, kun taas uskon ett채 se on It채-Suomen alueelta olevalle varsinainen riemun l채hde.
Kirjan takakansi mainitsee mustasukkaisuudesta,mutta sit채 ei varsinaisesti ole muuta kuin syrj채hyppyj채 tekevien peloissa.Eli se on olemassa pelkona, mutta ei tule esille,koska kukaan ei "k채ry채" eli suhteet j채채v채t osapuolten v채lisiksi salaisuuksiksi.
Pennanen kuvaan niin tarkoin ja yksityiskohtaisesti naapuruussuhteita, ett채 tekisi mieli kysy채..onko h채nell채 viel채 yst채vi채 omalla kyl채ll채채n.


Yksil철llist채 ja kuitenkin niin yhteis철llist채; ei kyl채채 miss채 ei t채llaista naapuruussuhteissa olisi tapahtunut.
Romaani pit채채 hyvin yll채 j채nnityst채 viimeisille sivuille saakka
"mit채 sitten tapahtuu" ja johdattaa romaaninsa lopussa , parhaan rakkausromaanin tapaan, henkil철t sopuisaan idylliin.
Viimeisen pisteen j채lkeen lukijalle j채채 hyv채 maku suuhun.

Ulla Welin


 

Oiva Pennasen esikoisteos: Sisulla ja syd채mell채 kertoo 50-luvun sodan j채lkeisest채 j채lleenrakennuksen ajasta. Sota ei kirjassa varsinaisesti tule esille, mutta sen vaikutus tuntuu el채m채ss채, varsinkin sellaiselle, joka on itse el채nyt tuon ajan.

혻혻혻혻혻혻혻혻혻혻 Tyhj채st채 pikkutilaansa rakentamaan l채htenyt nuoripari Vappu ja Sulo yritt채v채t selvit채 eteen tulevista vastuksista niin kuin taitavat. El채m채ss채 on auvoisiakin hetki채, mutta vastoink채ymiset saavat usein aikaan ankaran riidan. Siihen kumpikin purkaa v채symyst채채n ja pettymyst채채n. N채it채 vastoink채ymisi채 riitt채채.
혻혻혻혻혻혻혻혻혻혻 Kirjoittaja tuntuu tuntevan tarkasti kuvaamansa el채m채npiirin. Se on hevos- ja ihmisty철voimalla leiv채n repimist채, niin pellolla kuin tukkimets채ss채kin, ankaraa uurastusta p채iv채st채 toiseen. Talkoohenki ja naapuriapu auttavat monien vaikeuksien yli. Ensimm채inen traktori on vasta hankittu kyl채채n ja t채m채n traktorin omistaja on valmis auttamaan koko kyl채채.

혻혻혻혻혻혻혻혻혻혻 Naisena samaistuin ennen kaikkea Vappuun, joka suurin odotuksin oli avioitunut nuorena ja rakastuneena hiukan itse채채n i채kk채채mm채n Sulon kanssa.
혻혻혻혻혻혻혻혻혻혻 Ainainen raataminen ja ep채onni katkeroittavat Vapun. Kuin sattumalta h채nen tielleen osuu ensin nuori kulkumies Antti. H채n etsii lohdutusta kiihke채st채 hetken kest채v채st채 suhteesta Antin kanssa, jonka Sulo juuri koulunsa lopettaneen poikansa kanssa mets채t철ihin l채htiess채채n hyv채uskoisena j채tt채채 Vapulle "vesipojaksi". Antin l채hdetty채 l철ytyy aivan v채채r채nlaisen em채nn채n kanssa el채v채 naapurin mies. Lopulta Vappu t철rm채채 mieheen, joka on tottunut kaatamaan naisen kuin naisen. T채m채 "sonniksi" kutsuttu n철yryytt채채 Vappua siin채 m채채rin, ett채 saa h채net her채채m채채n tajuamaan oman ihmissuhteensa arvon.

혻혻혻혻혻혻혻혻혻혻 Kirjan loppu antaa jo valoisamman kuvan. Mets채st채 saaduilla rahoilla p채채st채채n hiukan leve채mm채n leiv채n 채채reen. El채m채n ulkoisten puitteiden kohentuessa my철s Vapun ja Sulon keskin채inen suhde alkaa eheyty채. He l철yt채v채t toisensa kypsempin채 ja keskin채isest채 rakkaudesta tulee sit채 pienten ilojen ja yhdess채 jaettavien surujen arkea, jota se parhaimmillaan on.

혻혻혻혻혻혻혻혻혻혻 Kritiikki채:
혻혻혻혻혻혻혻혻혻혻 Oiva Pennasen kieli on tuohon el채m채npiiriin kuuluvana uskottavaa ja paikoin jopa nautittavaa. Se kulkee jouhevasti paljolti repliikkien varassa, jotka ovat aidon tuntuisia. On pakko silti hiukan antaa piiskaa liian ronskista kielenk채yt철st채. Joidenkin lukijoiden silmille se sielt채 varmasti hypp채채 ja jossain m채채rin v채hent채채 kirjan sin채ns채 t채m채n hetken liian helppoon el채m채채n tottuneille tuiki terveellist채 raskaaseen ruumiilliseen ty철h철n liittyv채채 riemua ja riesaa.
혻혻혻혻혻혻혻혻혻혻 Itse palasin l채hes haikeana tuohon aikaan, vaikka ei se kasvavalle helppoa ollut.

혻혻혻혻혻혻혻혻혻혻 Eila Kujala