Oiva Pennanen: Nyrkin ja hetekan v채lill채

Kirjoittanut Oiva Pennanen

PDFTulostaS채hk철posti

Pennasen proosamuotoinen kirja kertoo maatalousyritt채j채perheen helvetillisest채 arjesta, josta city-ihminen tuskin tiet채채 paljoakaan.

Ks. Auli Sulinin kirjan aiheeseen liittyv채 r채v채kk채 artikkeli. Kirjan saa mm. Pilotista.

 


Oiva Pennasen toinen kirja liikkuu ajankohtaisen aiheen, perhev채kivallan, parissa. T채ss채 juuri vapunj채lkeisen채 arkena radion useammassakin uutisl채hetyksess채 oli yhten채 keskeisen채 sanomana, ett채 Suomessa tarvittaisiin turvakoteja ainakin viisinkertainen m채채r채 nykyiseen verrattuna. Ehk채 uutisten ajankohta ei ollut sattumaa. Varsinkin juhlapyhin채 n채iden turvapaikkojen tarve kasvaa.
Kirja on ilmestynyt loppuvuodesta 2007 Pilot-kustantamon kautta. Tammikuussa Melan projektip채채llikk철 Auli Sulin oli ottanut kirjan kolumninsa aiheeksi, rohkaisuksi maaseudun naisille, koska h채n kohtasi ty철ss채채n j채rkytt채v채n paljon piiloon j채채v채채 perhev채kivaltaa.

Itse kirjaan. Se kertoo nuorena pakkoavioliittoon joutuneen poikatyt철n Johannan ( kirjassa lempinimelt채채n Joonas) tarinan. Kirja alkaa jostain 60-luvun lopun ja 70-luvun alun v채lilt채 seuraten Johannan el채m채채 noin kolmenkymmenen vuoden ajan. Ilmeisesti tullaan jo 2000-luvun alkuun sen p채채ttyess채. Mit채채n tarkkoja aikarajoja kirja ei anna, mutta p채채ttelen asian siit채, ett채 viimeisin채 avioliittovuosina Johannalla on jo k채nnykk채. Aivan kirjan lopussa ollaan siirtym채ss채 jo EU-aikaan.

Kyll채 Oiva Pennasella on kyky pit채채 lukija otteessaan. Kerronta vie niin, ettei kirjaa malttaisi heitt채채 k채sist채채n, vaikka arkiset ty철t kutsuvat. Karkeahko kielenk채ytt철k채채n ei oikeastaan haittaa. K채en is채nn채lle Timolle se kuuluu luontojaan. Tosin ehk채 hivenen siistitympi muoto ei olisi siin채k채채n v채hent채nyt uskottavuutta. My철s Johanna k채ytt채채 k채rkev채채 kielt채, mutta h채nelle se on keino pit채채 puolensa v채lill채 l채hes ep채inhimillisiss채 olosuhteissa.
Timo-is채nn채st채kin l철ytyy kumminkin se hyv채 puoli, ett채 lapsille h채n ei ole paha, p채invastoin n채m채 ovat h채nelle t채rkeit채. Tosin ainoaa poikaansa h채n t채m채n alkaessa tulla l채helle miehen ik채채 v채h채ttelee, mik채 lienee tyypillist채 heikon itsetunnon omaaville isille suhteessa poikaansa.

Kerran Johanna l채htee, kun is채nt채 tuo vieraan naisen jo kotiin asti. N채it채h채n h채nell채 on ollut alkoholin ja v채kivaltaisuuden lis채ksi avioliiton alusta l채htien.
Ty철 maatalouslomittajana ei ole herkkua sek채채n. Em채nn채tt철m채t is채nn채t ovat nuoren naislomittajan kimpussa. Lapset kaipaavat keskustan asunnosta maalle omaan kotiinsa. Aviomies k채y usein katsomassa lapsia ja houkuttelee n채it채 kotiin. H채n lupaa Johannallekin l채hes kuun taivaalta, jos h채n palaa takaisin.
Johanna palaa ja jonkun aikaa meneekin kohtuullisen hyvin. Mutta kun ensimm채inen ratkeaminen tapahtuu, siit채 l채htien el채m채 on yht채 alam채ke채.
Timo is채nt채 menehtyy lopulta syd채ninfarktiin melko nuorella i채ll채. Vasta silloin Johannan "oma el채m채" voi alkaa.

Sitten kritiikki채. Oiva Pennasella on huomattavaa kirjallista kysy채, kuten olen jo aikaisemmin sanonut. Mielest채ni h채nen olisi kannattanut kiinnitt채채 kieleen enemm채n huomiota, ei kielelliseen ilmaisuun sin채ns채, vaan kieleen. Kirjoitusvirheit채 on runsaasti. Kirjan editointi olisi ollut paikallaan. Nyt lukuisat kirjoitusvirheet saattavat 채rsytt채채 vaativampaa lukijaa.
Toinen hivenen haittaava asia, tosin edellist채 huomattavasti pienempi, mielest채ni oli, ett채 Johannasta k채ytettiin l채hes kirjan loppuun saakka h채nen poikatytt철n채 saamaansa lempinime채 Joonas. Alkuun puhuttiin Johannasta ja Joonaksesta sikin sokin, kunnes asia selvisi. K채sitt채채kseni Johanna oli varsin vieh채tt채v채 ja naisellinen nainen. Lapsuuden lempinimen olisi voinut j채tt채채 pelk채ksi maininnaksi.

Kaiken kaikkiaan Oiva Pennasen kirja: Nyrkin ja hetekan v채liss채, on kyll채 lukemisen arvoinen kirja. Uskon, ett채 varsinkin maaseudun naiset lukevat sit채 mielell채채n. Lehtien yleis철nosastoista p채채tellen, Auli Sulinin tekemien huomioiden lis채ksi, Johannan kohtalo on valitettavan yleinen maaseudun em채ntien keskuudessa. Alkoholi on monen is채nn채n paineen purkamiskeino EU:n puristuksessa. Viina ja v채kivalta ovat jo l채hes myytti suomalaisista miehist채 puhuttaessa.

Mainittakoon viel채, ett채 kirja perustuu ainakin p채채piirteiss채채n tositapahtumiin, jotka niiden puristuksissa el채nyt nainen on toimittanut kirjoittajalle toivoen niiden p채채tyv채n h채nen kohtalotovereidensa luettavaksi.

Eila Kujala

 

 


Kirjailija Oiva Pennasen romaani Nyrkin ja hetekan v채liss채, kuvaa erinomaisesti kyl채채 luokkajakoineen. luokkajakoa ei t채n채채n julisteta kuten ennen ,mutta se on yh채 olemassa, joten ei ihme ett채 pientilallisen tytt철 kokee itsens채 erinomaiseksi , kun ison talon poika, vaikkakin huonomaineinen, pyytelee kyytiin.

 


Tytt철 on poikamainen ja poikamaisuudestako sitten johtuu, ett채 h채nell채 on ik채luokkansa keskuudessa omien sanojensa mukaan huono maine.


Romaani alkaa kuvaten teini-ik채istentytt철jen juttuja, ja niit채 hepposia perusteita, joilla siin채 i채ss채 el채m채nkumppanin valitsemisesta puhutaan; luullaan ett채 ulkoiset puitteet,talo,omaisuus ovat ne kantavat perustat. Kuvaus on alkusivuillaan tytt철kirjamainen, mutta syvenee matkan varrella.


Oiva Pennasen vahvuus on ty철n kuvaaminen. Maatilan ty철t ovat h채nelle varmaan l채pikotaisin tuttuja ja kirjailija kuvaa ty철t yksityiskohtaisesti.


Kirjailija kirjoittaa romaania paljolti dialogien varaan, eli kirja on erinomaisesti sovitettavissa elokuvaksi tai teatterikappaleeksi.
Pennanen kuljettaa lukijaa keskell채 kyl채채. N채ytt채채 kyl채n arjen ja ty철n ja naapuruussuhteet. N채ytt채채 tunnekuohuja, joita on pinnan alla ,mutta joita ei n채ytet채 ja joita ei vieras edes huomaa kulkiessaan raitilla, ellei sitten ole niin tarkkasilm채inen kuin kirjailija on ollut.


Kuvaus juoposta is채nn채st채, siit채 miten juoppo r채yh채채 ja riehuu, on tarkka ja totuudellinen. Em채nt채 harvinaisempi, kun kulkee mustelmissaan julkisesti. Moni nainen peittelee alistamisensa j채lki채.
Topakka tytt철 ei ole lukuihmisi채 ja niinp채 h채n ep채r철iv채n채kin valitsee avioliiton.
H채nen vahvuutensa on ty철. Sen h채n hallitsee ja sill채 h채n hallitsee.
Huolimatta kirjan v채kivallasta, kirjassa on kauttaaltaan toivoa; toivoa paremmasta. Parempi el채m채 alkaa is채nn채n kuoleman j채lkeen.


Ja tuntuu kuin kirjailijalle olisi tullut saada romaaninsa p채채t철kseen,niin nopeasti tapahtuvat viimeiset k채채nteet.
Kirja saattaisi hyvin olla trilogiasta osa..seuraavassa kerrottaisiin taannehtivasti kuinka juoposta is채nn채st채 tuli niin juoppo ja turhautunut ja kolmannessa osassa olis K채en talon nousu uuden, nuoren is채nn채n my철t채
Kaikenkaikkiaan luettava kirja, joka piti otteessaan alusta loppuun.

Ulla Welin