Tummien tunnelmien runoja

Kirjoittanut Tiera Laitinen

PDFTulostaS채hk철posti

Usvaisat y철t, varjoisat mets채t ja Pohjolan kylm채t talvet luovat maiseman, jossa Tuomas Keskim채en esikoisteoksen runot liikkuvat. Y철 vain yll채ni lep채si sis채lt채채 kokoelman kalevalamittaisia "mietteit채, mytologioita ja tarinoita", kuten tekij채 itse on runonsa jaotellut.

Yhten채isen tunnelmamaailman sis채ll채 runot ovat kuitenkin yksil철it채. Niiden henki vaihtelee surullisesta alistuneisuudesta jykev채n uhman kautta vaitonaiseen voitonriemuun. Kirjan runovalikoima onkin onnistuneesti koottu: se muodostaa kokonaisuuden sortumatta kuitenkaan itsens채 toistamiseen.


Kokoelman omintakeisinta ja t채rkeint채 antia on sen ensimm채inen osa, Mietteet. Sen lyhyehk철iss채 runoissa Keskim채ki pohtii el채m채n alkua ja loppua, suruja ja voiman l채hteit채, sisimm채t aistit avoinna kulkevan nuoren miehen tuntemuksia.

Mytologia-luku sis채lt채채 syntyj채 ja muutamia muita tarinoita, joista osa on selv채sti mukailtu Kalevalan tai muun kansanperinteen kertomusten pohjalta. Osa taruista puolestaan muistuttaa kalevalaisia esikuviaan vain et채isesti: esimerkiksi Raudan synty on Keskim채en kertomana t채ysin erilainen, paljon iskev채mpi tapahtuma kuin Kalevalassa, ja muutamalle teemalle en tunnistanut kansanrunouden esikuvaa lainkaan.

Hieman arvoitukselliseksi j채i, miksi muuten t채ysin omaper채isess채 kokoelmassa on mukana Kalevalan aihelmien uudelleenkerrontoja. Ehk채 t채m채 voidaan n채hd채 liittymisen채 vanhan runoniekkaperinteen jatkajaksi: entisajan runonlaulajat, tai ainakin heid채n parhaimmistonsa, muokkasivat my철s oppimiaan runoja mieleisikseen vanhoja aineksia hy철dynt채en. N채in teki L철nnrotkin Kalevalaa kootessaan, ja Keskim채en mytologiarunoissa voimme n채hd채 j채lleen yhden uuden askelen t채ss채 runoainesten evolutiivisen kehityksen sarjassa.

Runokokoelman kolmas osa, Tarinat, sis채lt채채 Eino Leinon Helkavirsien hengess채 kirjoitettuja kertomuksia. Joukossa on l채hes lyyrisi채, kuten Karpalo-neidon ja sokean Sepon tarinat, mahtipontisia, kuten viidest채 miekkasankarista kertova Menneisyyden kaiku, sek채 per채ti arvoituksellisia, kuten Matti (muut kareilla vain kalasti). Keit채 olivat nuo kalastajat, ja vaikuttivatko he jotenkin Matin kohtaloon?

Erityismaininnan ansaitsee kuvitus, joka on Jenni Nisulan k채sialaa. H채nen pehme채s채vyiset piirroksensa korostavat runojen myyttisyytt채. Nisulan hahmot ja sommittelu tuovat mieleen Hugo Simbergin symbolistiset maalaukset, mutta kaikilta osin tyyli ei ole sama: Nisulan utuisten n채kymien ja melko realistisen piirrosj채ljen rinnalla Simbergin hahmot vaikuttaisivat suorastaan naivistisilta. Nisulan piirt채m채n채 suolla hiiht채v채 Surma sen sijaan n채ytt채채 juuri niin kolkolta kuin Surmalta sopii odottaakin.

Kuten Kalevalaisen Runokielen Seuran varapuheenjohtajalta sopii odottaakin, kirjan runokieli on virheet철nt채 kalevalamittaa. Muutamat yhdeks채ntavuiset s채keet tosin ovat melko hankalasti hahmottuvia, ja lukija joutuu pys채htym채채n hetkeksi miettim채채n osatakseen rytmitt채채 ne oikein. Ep채kalevalaisena piirteen채 mainittakoon my철s s채keenylitys. Ennenkuulumatonta s채keenylityksen esiintyminen ei tosin kalevalamittaisessakaan runoudessa ole, sill채 ainakin Eino Leino hy철dynsi sit채 monesti. My철s Keskim채en k채ytt채m채n채 se lienee harkittua siirtym채채 kansanrunon tyylist채 taiderunouden suuntaan, sill채 aiheiltaan perinteisimmiss채 kokoelman runoissa s채ejako on hyvinkin kalevalainen ilman ylityksi채.

Runokielen piirteist채 ihailin t채ss채 kirjassa erityisesti alkusoinnutusta: sit채 on runsaasti, mutta se ei ole v채h채isimmiss채k채채n m채채rin p채채llek채yv채채 eik채 v채kisin haettua, vaan t채ydellisen luontevaa ja runoa soljuen eteenp채in kuljettavaa. Kertoa on k채ytetty melko niukasti, mik채 sopii t채llaisiin sis채ll철lt채채n vahvoihin pikemmin luettaviksi kuin laulettaviksi tarkoitettuihin runoihin. Perusmuotoisen s채ekerron ohella Keskim채ki k채ytt채채 useissa runoissa my철s laajempia ja monimutkaisempia kertaavia rakenteita, jollaisia kansanrunoudessakin esiintyy.

 

Kirjan tiedot

Tuomas Keskim채ki: Y철 vain yll채ni lep채si.
Salakirjat, Helsinki 2010. 114 s.