Syyttömästi syrjäytynyt

Kirjoittanut Seija Tuohesmaa

Pihamaalla rinnatusten
elämänsä vuodet pitkät
puuta kaksi viettänehet.
Näkö toisen vain komea:
lehmuksella lehtevällä,
surullinen naapurilla:
viereisellä vaahteralla.

Aikaan ruskan runsahimman
syksyiltana sateisna
koki lehmus kuolemansa:
kohtalona kaato kolkko.
Mitä kertoi kanto tumma,
joka mykkänä jökötti
mieleltänsä murtuneena?

Miksi katkaistiin minulta
oksat suuret säälimättä,
rusennettiin runko uljas
saha moottorin päristen?

Tasa-arvon taistelija,
oikeuden puolustaja:
naapurinsa näin pakisi,
toisin muistelmat todisti:
kivulias kasvultansa,
näöltänsä nurkumieli:

Elämäni vierelläsi
kitulias, katkerakin
aina varjoon jäädessäni
kaverini korskeamman,
komean, myös kookkahamman,
joka kaiken kasvuvoiman
imi maasta viereltäni
itsekkäänä rehvastellen.
Nyt vain kantona jökötät...
Turhaan nyt enää mökötät!