Tavujen pituus ja paino

PDFTulostaS채hk철posti

Kalevalamitassa tavujen sijoittuminen s채keeseen riippuu niiden painollisuudesta ja pituudesta.

Pitk채t ja lyhyet tavut

Tavun pituudella kuvataan sit채, kuinka kauan sen 채채nt채minen puhuttaessa keskim채채rin kest채채. Kalevalamitan s채채nt철jen kannalta riitt채채 jaotella tavut lyhyisiin ja pitkiin seuraavasti:

  1. Lyhyit채 ovat ne tavut, jotka p채채ttyv채t lyhyeen vokaaliin.
  2. Pitki채 ovat ne tavut, joissa on diftongi tai pitk채 vokaali, tai jotka p채채ttyv채t konsonanttiin.

S채채nn철t voidaan muotoilla yht채pit채v채sti my철s n채in:

  1. Lyhyet tavut muodostuvat joko yhdest채 yksin채isest채 lyhyest채 vokaalista, tai yhdest채 konsonantista ja yhdest채 lyhyest채 vokaalista.
  2. Kaikki muut tavut ovat pitki채.

S채채nn철t kannattaa opetella muistamaan siin채 muodossa, joka tuntuu helpoimmalta. Muutamia esimerkkej채: pelkist채 lyhyist채 tavuista muodostuvia sanoja ovat o-me-na, pu-hu-ri, u-to-pi-a. Pelkist채 pitkist채 tavuista muodostuvat an-nos, luo-vuus, kat-son, ty철n-n채t, suut-tuu, pirs-toi.

Vokaaliin p채채ttyv채채 tavua kutsutaan avotavuksi ja konsonanttiin p채채ttyv채채 umpitavuksi. Edellisten s채채nt철jen nojalla kaikki umpitavut ovat siis pitki채; avotavu on lyhyt, jos sen vokaali on lyhyt, mutta pitk채, jos sen vokaali on pitk채 tai diftongi.

Puolipitki채, pitki채 ja viel채 pitempi채

Edell채 esitetty tavujen kahtiajako lyhyisiin ja pitkiin on varsin karkea. Kielitieteess채 tavujen kestoa kuvataan usein tarkemminkin jaotteluin. Pitk채t tavut voidaan esimerkiksi jakaa edelleen puolipitkiin, joita ovat lyhytvokaaliset umpitavut, ja "varsinaisiin" pitkiin, joita ovat kaikki diftongin tai pitk채n vokaalin sis채lt채v채t tavut.T채m채 lis채jaottelu ei kuitenkaan ole kalevalamitan kannalta t채rke채.

Kaikkein pisimpin채 채채ntyv채t yleens채 pitk채n vokaalin sis채lt채v채t tavut: uu-tuus, vaa-kaan. Pitk채t vokaalit muualla kuin sanan ensimm채isess채 tavussa ovat suomen kieless채 suhteellisen uusi ilmi철, ja niiden sijoittelu kalevalamittaiseen s채keeseen vaatii erityishuomiota. T채t채 aihetta pohditaan lis채채 mittas채채nn철iss채.

P채채painolliset tavut

Tavun paino kuvaa sit채, miten voimallisesti tavu normaalipuheessa 채채nnet채채n. Sanan voimakkaimmin 채채nnett채v채채 tavua sanotaan p채채painolliseksi, viereisi채 tavuja voimallisemmin 채채ntyvi채 sivupainollisiksi ja loppuja painottomiksi.

P채채painon sijoittumisen m채채r채채 suomessa 채채rimm채isen yksinkertainen s채채nt철:혻

  • Kaksi- tai useampitavuisessa sanassa p채채paino on aina ensimm채isell채 tavulla.혻
  • Yksitavuinen sana voi olla painoton tai painollinen.

Suuri osa suomen yksitavuisista sanoista on konjunktioita ja pronomineja, ja ne j채채v채t yleens채 painottomiksi. Samoin painottomia ovat usein olla-verbin ja kieltoverbin yksitavuiset muodot. Muut yksitavuiset verbit ja substantiivit sen sijaan 채채ntyv채t usein painollisina. Mink채 tahansa yksitavuisen sanan voi kuitenkin 채채nt채채 painollisena, jos sen merkityst채 haluaa korostaa.

Yhdyssanoissa jokaisen yhdysosan ensimm채isell채 tavulla on v채hint채채n sivupaino. Usein yhdysosien ensitavut 채채nnet채채n jopa yht채 voimakkaasti kuin koko sanan ensitavu, eli p채채painollisina.

Yhdist채m채tt철mien sanojen sis채ll채 sivupainojen sijoittuminen ei ole kovin s채채nn철nmukaista, eiv채tk채 sivupainot toisaalta ole kalevalamitan kannalta t채rkeit채. Niit채 ei siksi k채sitell채 t채ss채.혻