Satuvaari Väinämöinen
Kirjoittanut Kaija Määttä 23.01.2010 10:49
Vietämme Kalevalan juhlavuotta! Kalevalaisen runokielen seuran kunniapuheenjohtaja, kalevalakielen konsultti ja äidinkielenopettaja Aulis Rintala (1941-2009) on jättänyt lapsille perinnöksi Kalevalan kiehtovimmat ja jännittävimmät tarinat - Satuvaari Väinämöisen kertomana ja nykykielelle käännettyinä. Myös lapsilla on oikeus nauttia kalevalakielen rytmisestä keinunnasta, niin että he ymmärtävät mitä tarinoissa kerrotaan. Graafikko Eero Heikkisen taidokas kuvitus välittää aitoa kalevalaista tunnelmaa.
Taistelun jää on nimeni
Kirjoittanut Tiera Laitinen 16.12.2009 09:41
Australialainen miekkaseppä Brendan Olszowy on nimennyt yhden miekoistaan Taistelun jääksi ja koristanut sen terän riimuin kirjoitetuin kalevalamittaisin säkein. Rautakautis-tyyppisen väkipuukon eli yksiteräisen miekan lappeessa lukee:
Olen Brendanin takoma
Taistelun jää on nimeni.
Kuvia miekasta Brendan Olszowyn omilla sivuilla.
Runotekstin muotoili Olszowyn valitseman miekan nimen pohjalta Karusen jäsen Ville Rautio.
Syksyn kalevalaisia tapahtumia Lappeenrannan seudulla
Kirjoittanut Raija Mäkelä-Eskola 16.12.2009 09:05
1) Olemme esittäneet syksyn aikana kolme kertaa Arvo Survon käsikirjoittamaa kalevalakielistä Korpimessua siten, että esilaulajana on toiminut AS itse ja kertauskuorona Omenapuutarhan Teatterin Omenoiden aikaan -lauluryhmä. Esiintymispaikkoina ovat olleet Lappeenrannassa Sammonlahden kirkko ja Palvelutalo Toivokoti sekä Taipalsaarella Senioritalo Kultaharju. Esiintyjinä on ollut 8-10 laulaja-lausujaa.2) Omenapuutarhan Teatteri on vieraillut kalevalakielisellä runomatineallaan Kaikkia Kalavaleita. Paikkana on ollut ravintola Krouvi Lappeenrannassa. Esiintyjiä on ollut kuusi.
3) Omenapuutarhan Teatteri on esittänyt Raija Mäkelä-Eskolan kalevalakielisiä piirtoheitinsatuja ja Arvo Survon kokoamia inkeriläisiä lastenloruja otsikolla Himmelitaivaassa tarinat. Esityksiä on ollut omalla Privaatti-näyttämöllä neljä kertaa ja Savitaipaleella 2 kertaa. Esiintyjiä on ollut kaksi (allekirjoittanut ja Anneli Pylkkönen).
4) Omenapuutarhan Teatteri on vieraillut Savitaipaleella Toimintakeskus Suvannossa esittäen kalevalakielisiä runoja ja arvoituksia sekä inkeriläisiä lastenloruja. Esiintyjiä on ollut kaksi (kuten edellä).
Talvipäivänseisahduksesta talvennapaan
Kirjoittanut Tuomas Keskimäki 09.12.2008 18:57
Vaka vanha Väinämöinen,
kauan soitti kanneltansa,
soitto kuului kuun tupihin,
laulu päivän ikkunoille.
Kulki kuu tuvan periltä,
koivun oksille asettui.
Päivä lähti linnastansa,
laski latvoille petäjän.
Siitä Louhi, Pohjan akka
otti päivän paistamasta,
siitä Pohjolan emäntä
laittoi kuun kumottamasta.
Päivä seisoo paikallansa
talven päivä seisahtavi.
Yllämme on tummuus pitkä,
aika ammoinen pimeä.
Vilu silloin viljasella,
nälkä karjan kylmäsellä,
outo ilman lintusilla
ja ihmisillä ikävä.
Ilmarinen, taivaan Ukko,
seppä, mahtava takoja,
takoo päivän paistamahan,
iskee kuun kumottamahan.
Ei päivän hopea paista
taotusta auringosta.
Eikä kulta kuun kumota
isketystä kuuhuesta.
Vaka vanha Väinämöinen,
lähti Pohjolan perille
rautavuorta iskemähän,
ovet auki laulamahan.
Väänsi, käänsi kaikin voimin,
vankkoja ovet olivat.
Lausui vanha Väinämöinen
Pohjolasta tultuansa:
”Tao kuokka kolmihaara,
rautakanget ja avaimet,
päästän päivän paistamahan,
sekä kuun kumottamahan.”
Ilmarinen ahjon laittoi,
avain-iskuja iloitsi.
Niitä iski päivän kaksi,
iski vielä kolmannenkin.
Silloin Louhi Pohjolasta
kokkolintuna lehahti,
saapui Väinölän tuville,
Ilmarisen ikkunalle.
”Ohoh, Ukko Ilmarinen,
oletpas taitava takoja.”
”Eipä liene ihme, kumma,
taivaankin olen takonut,
kirjokannen kolkutellut.”
”Mitäs isket Ilmarinen
tällä kertaa ahjostasi?”
”Kaularengasta takoilen
Louhen kaulan ympärille,
jolla akka kytketähän
kylkehen kivisen vuoren.”
Hädissänsä tuosta viuhtoi,
tuhon tiesi jo tulevan.
Lensi, liiti Pohjolahan,
vuoren rautaisen ovelle.
Päästi päivän paistamahan,
sekä kuun kumottamahan.
Muutti itsen kyyhkyseksi,
lensi Väinölän tuville,
ovelle takojan pirtin.
”Mitä lensit kyyhky kaunis,
kynnykselle kertomahan?”
”Lensin tuomahan sanoman,
että nousi kuu kivestä,
päivä pääsi kalliosta.”
Katsoi itse Ilmarinen,
astuipa pajan ovelle,
näki kuun kumottamassa,
sekä päivän paistamassa.
”Ohoh, vanha Väinämöinen
laulaja iän ikuinen,
katso kuun kumottamista,
päivänpaisteen alkamista.”
Taittuu silloin talven selkä
tammikuisen paikkehilla.
Terve, kuu, kumottamasta,
kaunis, kasvot näyttämästä,
päiväkulta koittamasta,
aurinko ylenemästä!