Etsi sivustolta:

Kirjaudu sisään

Satuvaari Väinämöinen

Kirjoittanut Kaija Määttä 23.01.2010 10:49

Vietämme Kalevalan juhlavuotta! Kalevalaisen runokielen seuran kunniapuheenjohtaja, kalevalakielen konsultti ja äidinkielenopettaja Aulis Rintala (1941-2009) on jättänyt lapsille perinnöksi Kalevalan kiehtovimmat ja jännittävimmät tarinat - Satuvaari Väinämöisen kertomana ja nykykielelle käännettyinä. Myös lapsilla on oikeus nauttia kalevalakielen rytmisestä keinunnasta, niin että he ymmärtävät mitä tarinoissa kerrotaan. Graafikko Eero Heikkisen taidokas kuvitus välittää aitoa kalevalaista tunnelmaa.

Lue lisää: Satuvaari Väinämöinen

 

Taistelun jää on nimeni

Kirjoittanut Tiera Laitinen 16.12.2009 09:41

Australialainen miekkaseppä Brendan Olszowy on nimennyt yhden miekoistaan Taistelun jääksi ja koristanut sen terän riimuin kirjoitetuin kalevalamittaisin säkein. Rautakautis-tyyppisen väkipuukon eli yksiteräisen miekan lappeessa lukee:

Olen Brendanin takoma
Taistelun jää on nimeni.

Kuvia miekasta Brendan Olszowyn omilla sivuilla.

Runotekstin muotoili Olszowyn valitseman miekan nimen pohjalta Karusen jäsen Ville Rautio.

 

Syksyn kalevalaisia tapahtumia Lappeenrannan seudulla

Kirjoittanut Raija Mäkelä-Eskola 16.12.2009 09:05

1) Olemme esittäneet syksyn aikana kolme kertaa Arvo Survon käsikirjoittamaa kalevalakielistä Korpimessua siten, että esilaulajana on toiminut AS itse ja kertauskuorona Omenapuutarhan Teatterin Omenoiden aikaan -lauluryhmä. Esiintymispaikkoina ovat olleet Lappeenrannassa Sammonlahden kirkko ja Palvelutalo Toivokoti sekä Taipalsaarella Senioritalo Kultaharju. Esiintyjinä on ollut 8-10 laulaja-lausujaa.

2) Omenapuutarhan Teatteri on vieraillut kalevalakielisellä runomatineallaan Kaikkia Kalavaleita. Paikkana on ollut ravintola Krouvi Lappeenrannassa. Esiintyjiä on ollut kuusi.

3) Omenapuutarhan Teatteri on esittänyt Raija Mäkelä-Eskolan kalevalakielisiä piirtoheitinsatuja ja Arvo Survon kokoamia inkeriläisiä lastenloruja otsikolla Himmelitaivaassa tarinat. Esityksiä on ollut omalla Privaatti-näyttämöllä neljä kertaa ja Savitaipaleella 2 kertaa. Esiintyjiä on ollut kaksi (allekirjoittanut ja Anneli Pylkkönen).

4) Omenapuutarhan Teatteri on vieraillut Savitaipaleella Toimintakeskus Suvannossa esittäen kalevalakielisiä runoja ja arvoituksia sekä inkeriläisiä lastenloruja. Esiintyjiä on ollut kaksi (kuten edellä).
   

Talvipäivänseisahduksesta talvennapaan

Kirjoittanut Tuomas Keskimäki 09.12.2008 18:57

Vaka vanha Väinämöinen,

kauan soitti kanneltansa,

soitto kuului kuun tupihin,

laulu päivän ikkunoille.

 

Kulki kuu tuvan periltä,

koivun oksille asettui.

Päivä lähti linnastansa,

laski latvoille petäjän.

 

Siitä Louhi, Pohjan akka

otti päivän paistamasta,

siitä Pohjolan emäntä

laittoi kuun kumottamasta.

 

Päivä seisoo paikallansa

talven päivä seisahtavi.

Yllämme on tummuus pitkä,

aika ammoinen pimeä.

Vilu silloin viljasella,

nälkä karjan kylmäsellä,

outo ilman lintusilla

ja ihmisillä ikävä.

 

Ilmarinen, taivaan Ukko,

seppä, mahtava takoja,

takoo päivän paistamahan,

iskee kuun kumottamahan.

Ei päivän hopea paista

taotusta auringosta.

Eikä kulta kuun kumota

isketystä kuuhuesta.

 

Vaka vanha Väinämöinen,

lähti Pohjolan perille

rautavuorta iskemähän,

ovet auki laulamahan.

Väänsi, käänsi kaikin voimin,

vankkoja ovet olivat.

 

Lausui vanha Väinämöinen

Pohjolasta tultuansa:

 

”Tao kuokka kolmihaara,

rautakanget ja avaimet,

päästän päivän paistamahan,

sekä kuun kumottamahan.”

 

Ilmarinen ahjon laittoi,

avain-iskuja iloitsi.

Niitä iski päivän kaksi,

iski vielä kolmannenkin.

 

Silloin Louhi Pohjolasta

kokkolintuna lehahti,

saapui Väinölän tuville,

Ilmarisen ikkunalle.

 

”Ohoh, Ukko Ilmarinen,

oletpas taitava takoja.”

 

”Eipä liene ihme, kumma,

taivaankin olen takonut,

kirjokannen kolkutellut.”

 

”Mitäs isket Ilmarinen

tällä kertaa ahjostasi?”

 

”Kaularengasta takoilen

Louhen kaulan ympärille,

jolla akka kytketähän

kylkehen kivisen vuoren.”

 

Hädissänsä tuosta viuhtoi,

tuhon tiesi jo tulevan.

Lensi, liiti Pohjolahan,

vuoren rautaisen ovelle.

Päästi päivän paistamahan,

sekä kuun kumottamahan.

 

Muutti itsen kyyhkyseksi,

lensi Väinölän tuville,

ovelle takojan pirtin.

 

”Mitä lensit kyyhky kaunis,

kynnykselle kertomahan?”

 

”Lensin tuomahan sanoman,

että nousi kuu kivestä,

päivä pääsi kalliosta.”

 

Katsoi itse Ilmarinen,

astuipa pajan ovelle,

näki kuun kumottamassa,

sekä päivän paistamassa.

 

”Ohoh, vanha Väinämöinen

laulaja iän ikuinen,

katso kuun kumottamista,

päivänpaisteen alkamista.”

 

Taittuu silloin talven selkä

tammikuisen paikkehilla.

 

Terve, kuu, kumottamasta,  

kaunis, kasvot näyttämästä,

päiväkulta koittamasta,

aurinko ylenemästä!