Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Kalevala-kielen kosketuksia

PDFTulostaS채hk철posti

Me villit maaseudun pojanvinti철t luimme pienest채 pakosta Oitin Yhteiskoulussa 1950-luvulla Suomen kielen tunneilla jonkin verran Kalevalan "tunkkaisia" tarinoita. V채litunneilla sitten v채채ntelimme "oppimaamme" muun muassa muotoon:

Vaka vanha V채in채m철inen,
pani piikaa pikkaraista.

Tuskin me vakavan ja vanhan herran tekosista mit채채n ymm채rsimme. Terveysopin tunneilla ei noista asioista silloin viel채 mit채채n kerrottu, eik채 interneti채k채채n ollut viel채 (onneksi) keksitty.

My철hemmin ty철el채m채ss채 1980-luvulla, ollessani ATK-k채ytt철p채채llikk철n채 Suomen Paperitehtaitten Yhdistyksess채 (Finpap, my철h. Finnpap), sain liikelahjana Kirjayhtym채n kustantaman Kuva-Kalevalan. Tiiliskiven kokoisen ja painoisen kirjan kuvittaja oli Aarno Karimo. Kirjan vanhan ajan kirjasimet hidastivat aikoinaan lukemista niin paljon, ett채 minun oli tyytyminen l채hinn채 mainioiden kuvien katseluun.

Vanhana miehen채 vuoden 2008 kes채ll채 innostuin l채htem채채n Vienan Karjalan Yst채vien matkalle Jyskyj채rvelle, Paanaj채rvelle ja Kalevalaan (Uhtua):

Min채 Jyskylle jyr채sin,
tiet채 kaitaa kaasuttelin.
P철yt채 runsas Paanaj채rven,
ateria aikamoinen.
Hengen ruokaa runsahasti,
tarjosi kyl채 Kalevan.

Innokkaana valokuvauksen harrastajana tarkoitukseni oli saada kuvattua itselleni Inhan aikaisia, ikuisia, maisemia ja Vienan mummojen syvenevi채 ryppyj채.

Matkan johtaja Petri Niikko innosti meit채 kaikkia edes v채h채 n kokeilemaan Kalevala-mittaa. Niinp채 kuvaamisen lomassa tulin ostaneeksi Niikon toimittaman "Nyky-Suomen RunoR채pp채n채n", josta opettelin alustavasti mittas채채nt철j채.

Matemaatikkona osasin jo ennest채채n laskea kahdeksaan, yhdeks채채n, jopa kymmeneen. Tavutuskin sujui kuta kuinkin, kun olin toiminut my철s h채t채aputoimittajana paikallislehdess채.
My철hemmin l철ysin netist채 KaRuSen Trokeemankelin, jonka ansiosta mittavirheeni v채heniv채t oleellisesti:

T채nne kannetaan tukevat,
t채채lt채 hoikat haudan saavat,
t채nne joutuu k철yh채, kurja,
t채nne p채채tyv채t pohatat,
tuodaanpa jokainen joskus.

Vienan matkan j채lkeen l채hettelin Petri Niikolle joitakin matkan muistelurunojani:

Vierasp철yd채n ruoka runsas,
kuinka laita Vienan lapsen?

Kun h채n ei niit채, puutteista huolimatta, tyrm채nnyt, l채hettelin joitakin runoja my철s paikalliseen lehteen, ja mm Helsingin Sanomien toimittajille heid채n uutistensa kommentteina. S채hk철postilla saatu palaute oli yleens채 positiivista:

Valloittava balladi pesukoneelle! Voinko l채hett채채 sen.

Viime vuoden (2009) helmikuun alusta l채htien olen joka aamu kirjoittanut ajankohtaisen Kalevala-mittaisen runon, jopa kaksikin. Matkoilta palattuani olen ottanut aina syntyneen raon kiinni.

Runoista olen jopa tehnyt omakustanteina kaksi, muutaman kappaleen kirjaakin. Ensimm채inen pehme채kantisen kirjan, jonka nimi on "Kalevilan Tuohitorvi", runot p채채ttyv채t hein채 kuun loppuun 2009.
Toinen kirja, kovakantinen혻 "Kalevilan Hiidenkirnu 2009" sis채lt채채 "koko" vuoden runot. Molemmat kirjat ovat p채채tyneet my철s Kalevala-seuran arkistoon. Keravan kirjaston johtaja ei ollut kirjoistani kiinnostunut.

Numerossa 21/2010 Seura-lehti julkaisi minusta toimittaja Lauri Sihvosen kirjoittaman kahden aukeaman artikkelin, jonka otsikko oli "Keravan V채in채m철inen - "Herra 횆ks채lle" tapahtui jotain Vienan Karjalassa. Matkan j채lkeen h채n alkoi kirjoittaa kalevalamittaisia runoja - joka ikinen p채iv채".

Sivun kokoisen kuvan minusta V채in채m철is-hattu p채채ss채, rohdinpaita yll채 otti Vuoden Aikakauslehtikuvaajana palkittu Kristiina Kurronen. Kuvassa minulla on MacBook, jonka vankkana PC-k채ytt채j채n채 suostuin ottamaan syliini vain pitkin hampain. Lattialla oli lavasteena p철ly채vi채 hein채paaleja - ja sein채ll채 V채in철n kannel.

Runo jos ei synny multa,
tunnin aikana tulostu,
heit채n Maccin matkoihinsa,
omakseni PeeCee:n ostan!

Saman lehden numerossa 27/2010 oli Sihvosen yhden aukeaman juttu runoilija Tommy Tabermannista.

Lauri Sihvosen kiinnostus runoiluuni lienee alkanut runostani "Nyky-Lieto Lemmink채inen", joka kuvaili vapaamuotoisesti hyrynsalmelaisen Eemeli Romppaisen ratsastusta hirven sel채ss채 paikallisessa j채rvess채,혻 ja jonka lehti oli aiemmin julkaissut:

Hyrynsalmen hurja j채tk채,
Eemil Romppainen roteva,
h채rk채채 sarvista sovitti,
hajareisin hurjasteli,
riepotteli ratsuansa,
pysyi sonninsa sel채ss채,
sekunnin eli enemm채n,
korkehintaan kymmenkunta.

Romppaisen teko her채tti aikoinaan jonkin verran pahennusta el채 insuojelijoissa, runoni sai taas vastaavasti kiitosta lukijoilta.

Tulin Seuran "revolveri-haastattelussa" luvanneeksi Lauri Sihvoselle ja lukijoille, ett채 teen vastakin runon joka aamu kymmenen vuoden ajan:

Joka aamu joltisenkin,
runon rustailen v채kisin.

Toistaiseksi lupaus on pit채nyt.