Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Kalevala vuonna 1935

PDFTulostaS채hk철posti

Kalevalan ensimm채isen laitoksen satavuotismuistoa juhlittiin vuonna 1935. Juhlavuosi elvytti 1800-luvun puoliv채lin Kalevala-romantiikan jonkinlaiseen renessanssiin.혻

Koko Suomi oli Kalevala-huumassa. Sit채 todistaa muiden muassa Tampereen kaupunginvaltuuston kokous kalevalanp채iv채n채 28. helmikuuta. Kokous edelsi kirjastotalossa pidett채v채채 juhlaa. Esityslistan ainoa asia oli Kalevala-aiheisen muistomerkin saaminen kaupunkiin.혻 Hanketta varten valtuusto p채채tti perustaa rahaston, jonka pohjap채채omaksi tuli 100 000 markkaa.

Nykyihminen suorastaan liikuttuu lukiessaan valtuuston silloisen puheenjohtajan muurari Juho A. Hahdon juhlakokouksen alussa pit채m채채 tunnehehkuista puhetta. Siin채 Hahto korosti Elias L철nnrotin suurty철t채혻 ja Kalevalan merkityst채 nuorelle valtiolle, muun muassa Tampereelle, joka teolliskaupunkina vaalii Seppo Ilmarisen perint철채 ja on "nykyaikaisen Sammon taonta-ahjo".

Muistomerkkiasia eteni h채m채l채isen hitaasti ja perusteellisesti. Hitautta lis채si muutaman vuoden p채채st채 alkanut sota, joka vei ajatukset ajankohtaisiin hankintoihin, ja sodanj채lkeinen inflaatio s철i rahaston p채채oman arvon. Asiaan palattiin 1950-luvulla. Muistomerkille varattiin paikka Liisanpuistosta혻 ja taiteilijoille j채rjestettiin kilpailu. Vasta 1973 paljastettiin monumentti "Ensimm채inen runo", Terho Sakin luomus.혻혻혻

Palataanpa vuoteen 1935 ja silm채ill채채np채 aiheen t채rkeimm채n kannattajainstituution eli혻 Kalevalaseuran senvuotista vuosikirjaa. Sis채lt철 koostuu kansalliseeposta sek채 kansanrunoudentutkimukseen liittyvist채 teksteist채. Kalevalan merkityst채 ei silmiinpist채v채sti t채hdennet채; seh채n oli itsest채채n selv채채 seuran j채senille. Voimakkaimmin kirjoituksista ponnahtaa esiin Kalevalan aatemaailma. My철s teoksen kirjallistaiteellista puolta k채sitell채채n, mutta esim. runomitta ei n채y kirjoittajia kiinnostavan.혻혻 Sekin v채h채 on poimittavista vain Kalevalan k채채nt채mist채 koskevista maininnoista.

Nuorisoseuraliikkeen lehdess채 Pyrkij채ss채 oli useita tekstej채 Kalevalasta.혻 Niist채 mainittakoon Lauri Pelkosen혻 artikkeli "Kalevala kansankirjana". Kirjoittaja muistuttaa, ett채 Kalevala on vain pieni sirunen suomalaisten kootusta kansanrunoudesta.혻 Yleiseen k채sitykseen h채n yhtyy pit채ess채채n kalevalaista runoutta혻 todisteena muinaissuomalaisten pyrkimyksest채 omaper채iseen sivistykseen. Sitten kirjoittaja toteaa, ett채 Kalevala혻 ei kuulu 1930-luvun ihmisen suosikkilukemistoihin.

Teokseen tutustuvat vain koululaiset, opettajat, taiteilijat ja tiedemiehet혻 - kirjoittajan mukaan "ammatillisista" syist채. Koululaiset pit채v채t sit채 juoneltaan hajanaisena, outona, pitk채vetisen채 ja suorastaan lapsellisena kirjana. "Onko Kalevala todella mit채채n erikoista vai onko kysymyksess채 kansallisromanttinen harha?" Pelkonen kysyy.

Syin채 kansalliseepoksen vierastamiseen kirjoittaja pit채채 sen maailman outoutta.혻 Nykyihmisen on vaikea el채yty채 naiivin mielikuvittelun huikeisiin n채kymiin. Kirjoittajan mielest채 Kalevalan avain onkin el채ytyminen muinaisten esi-isiemme maailmankatsomukseen.

Vasta sitten huomaa sen hienovaraisuuden, mill채 he suhtautuivat vaarallisiin asioihin kuten karhuun.

Pelkonen selostaa yksityiskohtaisesti Kalevan 46. runossa eli "karhurunossa"혻 ilmenev채채 runsassanaista "kielipeli채". H채n pit채채 yksipuolisena kouluopetuksen tapaa keskitty채 Kalevan opetuksessa kansatieteellisiin seikkoihin. Merkityksellisempi on "silloisen maailmankuvan sisempi puoli: ne uskomukset ja pit채mykset, joihin esi-isiemme el채m채nk채sitys rakentui, koko se혻 n.s. 큄amanistinen eli loitsu-uskonto, joka arkisimmissakin oloissa m채채r채si heid채n olemisiaan ja tekemisi채채n ja kokonaan antoi s채vyn heid채n henkiselle el채m채lleen." T채ss채 suhteessa Kalevalan vaikutus on kaksisuuntainen: samalla kun sen lukeminen vaatii esitietoja kadonneesta hengenmaailmasta se itse opastaa t채h채n hengenmaailmaan.

Kansakoulualan lehdiss채 oli lukuisia kirjoituksia kansalliseepoksestamme, etenkin sen merkityksest채 suomalaisen itsetunnon kohottamisessa. N채in siit채 huolimatta, ett채 teoksen lukemisen todettiin j채채neen v채h채iseksi etenkin sen laajuuden vuoksi. Sen totesi mm. seminaarinjohtaja J.M. Mikkola ja sanoi, ett채 siit채 huolimatta teoksella on ollut ja oli edelleen rohkaiseva ja inspiroiva merkitys Suomen sivistysel채m채lle. Samaa mielt채 oli kansanrunoudentutkija ja koulumies혻 F.A. H채stesko/ Heporauta. Siksi Kalevalan opetusta olisi lis채tt채v채 ja sen opetusmetodiikkaa kehitett채v채. Koulun kautta voitaisiin vaikuttaa suomalaisiin: 쏫oulutiet채h채n suurin osa uutta sivistyneist철polvea kulkee. H채stesko ehdotti kahta Kalevalan lukukirjaa, joista toinen rajoittuisi Kalevalan tapahtumiin, toinen syvent채isi sen sis채lt철채.

Juhlavuoden innostus kirvoitti toteuttamiskelvottomiakin ideoita. Sellainen oli ainakin Eino Oksanen ehdotus, ett채 kansakoulun opetussuunnitelmia uudistettaessa kansanrunouden opetukselle laadittaisiin koko kansakoulua k채sitt채v채 perussuunnitelma ja Kalevalalle kansakoulun yl채luokilla ja jatko-opetuksessa oma suunnitelmansa tuntim채채rineen.혻 H채n pohti, mitk채 kansanrunouden ainekset sopivat millekin kansakoulun asteelle.

Eetu Valveen mukaan Kalevalan kasvatuksellinen merkitys on valtava. Kuvastuuhan siin채 koko el채m채 ja kasvatus sen mukana. Kirjoittaja mainitsee esim. kalevalaisen kurinpidon hienovaraisuuden. Kalevalasta saa my철s erinomaisia neuvoja kasvatettavan ohjaukselle ja opetukselle. V채in채m철inen on hyv채 esimerkki, ett채 syv채llisen viisauden voi hankkia omatoimisesti. Vertaansa vailla on kirjoittajan mielest채 Kalevalassa ilmenev채 kodin ty철n ja kasvatuksen yhteys. Kansalliseepoksen eettisesti kyseenalaiset esimerkit panevat kirjoittajan aprikoimaan niiden sopivuutta kouluik채iselle, mutta h채n ratkaisee asian niin, ett채 esitykset pahasta ja ep채t채ydellisest채 voivat my철s kasvattaa.혻 Varovaisuussyist채 oli jo aikaisemmin tehty Kalevalasta - samoin Seitsem채n veljeksest채 - lyhennettyj채 ja혻 "puhdistettuja" koululaisversioita. My철s pakinoitsija Kimmo suhtautui varauksellisesti kalevalaisten henkil철iden esikuvallisuuteen, mutta ylisti inhimillisten piirteiden ohella heiss채 ilmenev채채 hengen aateluutta. H채n toivoi, ett채 kaikki kansakoulut yhtyisiv채t Kalevalan juhlintaan. Juhlia j채 rjestettiinkin eri puolilla maata.

Juhani Pet채j채n mielest채 Kalevala on siveellinen teos ja t채ytt채채 siten my철s kristilliset vaatimukset. Ajalle luonteenomaisen militaarisuuden vastaisesti Pet채j채 t채hdensi Kalevalaa leimaavaa rauhanomaisuutta. Sit채 vastoin suuret kansalliseepokset kuten Niebelungelied ja Edda ovat verisi채 ja raakoja, joten niiden henki on sopimaton kasvatukseen.혻 Ehk채 sanotuista syist채 Kalevala v채lttikin vuoden 1944 poliittisen k채채nteen j채lkeen joutumisen kiellettyjen koulukirjojen joukkoon. Vaikka Kalevalassa kerrotaan sodista ja vihanpidosta sek채 henkisest채 v채kivallasta, niin t채t채 puolta kirjoittajat eiv채t huomanneet, koska se ei sopinut ennakkok채sityksen eepoksen rauhanomaisuudesta.

Kalevala yhdistettiin suurmieskulttiin. Eino Oksanen huomasi, ett채 kansakoululaitoksen syntymisen aikaan nelj채n 1800-luvun suurmiehen (L철nnrot, Runeberg, Snellman ja Topelius) vaikutus oli voimakkaimmillaan.

Samoihin aikoihin suomalaisen kansarunouden tutkimus eli nousukauttaan. Kansanrunous l철ysi혻 tiens채 oppikirjoihin jo Kajaanin혻 [J.F. Cajan] 1846 ilmestyneest채 Suomen historiasta alkaen. Kirjoittaja oli tutkinut kansakoulun oppikirjoja 70 vuoden ajalta ja todennut, ett채 niiden sis채ll철ss채 oli kansanrunoudella huomattava osuus. Sivistys- ja rauhanhistoriaa k채sittelev채 kansanrunous v채hensi sotahistorian osuutta historiankirjoissa.

Sitten Oksanen kysyy: 쏮iksi Kalevala on suurelle yleis철lle vieras ja 쁪uiva [--]? Mit채 kansakoulu voi tehd채? Vastauksessaan kirjoittaja katsoo kansarunoudella olevan t채rke채 osuus kansakoulun is채nmaallisuuskasvatuksessa. Se on t채rke채 tie heimo-opetukseen. Oksanen ottaa esikuviksi Herderin kansanrunouden ja Grundtvigin muinaishistorian tutkimusten vaikutukset saksalaisten ja tanskalaisten itsetunnon vahvistamiselle ja kansallishengen her채채miselle sek채 muistuttaa, ett채 n채iden miesten vaikutus heijastui my철s Suomeen. Gruntvig samoin kuin Pestalozzi k채sitti, ett채 opetuksen tulee vedota tunteen avulla tahtoon. Samanlainen vaikutus suomalaisten kansalliselle her채채miselle on ollut Porthanin ja L철nnrotin kansanrunouden julkaisuilla.

Kalevalan ja muun kansanrunouden kouluopetukseen suunnatut toiveet eiv채t t채yttyneet. Sotien j채lkeisin채 vuosina kansalliseepos j채i ajan polttavien ongelmien varjoon. Kuitenkin uuden Kalevalan ilmestymisen satavuotisp채iv채 vuonna 1949 nosti sen hetkeksi unohduksista. V. Kuparisen artikkelissa heijastuu sodanj채lkeisen ajan kansallinen masennus, jonka voisi kiteytt채채 lauseeseen: j채ih채n meille sent채채n Kalevala.혻 Sama s채vy on my철s Opettajain lehden p채채kirjoituksessa.

Juhlavuonna oli ehdotettu kalevalaisen oppiaineksen runsasta lis채채mist채. Sodan j채lkeen kehitys oli vastakkaista. Kansanrunouden saama tila koulukirjoissa niukkeni niukkenemistaan, kalevalajuhliakin j채rjestettiin entist채 v채hemm채n. Vasta seuraavana merkkivuonna 1985 Kalevala nostettiin unhosta ja sit채 juhlittiin monin tavoin. Vuonna 2002, kaksisataa vuotta syntym채ns채 j채lkeen, L철nnrotkin nousi suuren juhlinnan kohteeksi.

N채ytt채채 silt채, ett채 juhlavuonna haluttiin t채hdent채채 ennen muuta Kalevalan aatteellista ja eettist채 merkityst채.혻 Kalevalaa pidettiin teoksena, joka voi vied채 suomalaiset kansallisen omaper채isyyden l채hteille. Kouluissa pyrittiin l채hinn채 lukemaan sen runoja ja esitt채m채채n dramatisoituja kohtauksia Kalevalasta sek채 laulamaan kansalliseepoksen pohjalta ja hengess채혻 syntyneit채 lauluja. Kalevalaista runomittaa tuskin opetettiin, ei ainakaan perusteellisesti puhumattakaan siit채, ett채 koululaiset olisi pantu sepitt채m채채n kalevalamittaisia runoja.혻혻 Vasta viime aikoina kalevalamittaisen runon kirjoittamisharrastus on lis채채ntynyt. Kalevalaa on sovitettu mm. Savon ja Etel채-Pohjanmaan murteille ja혻 Aku Ankkaa kalevalamittaan.

Useimmille suomalaisille Kalevala on ollut sama asemassa kuin Raamattu. Esineen채 kaikille tuttu혻 -혻 harvat kuitenkin lukevat! Kalevalalla on혻 kulttiteoksen rooli. Se edustaa keksitty채 traditiota, paatospuheilla rakennettua utopiaa, joten nykyaikaista yhteiskuntael채m채채 ei sen pohjalle voi rakentaa.

L채hteit채

Tampereen kaupunginvaltuuston kokousten p철yt채kirjat 1935. Tampereen kaupunginarkisto.

F.A. H채stesko [Heporauta] 1935.혻 Kalevalan opetus kansakouluissa.

KL 3/1935.

Kimmo 1935.혻 Kalevala. Pient채 pakinaa, joskus napinaakin. OL 9/1935.

V. Kuparinen 1949.혻 Kalevalan hengenrikkaus. OL 8/1949.

J.M. Mikkola 1935.혻 Kalevalan asema Suomen sivistysel채m채ss채 ja koulussa. Kasvatus ja koulu

Eino Oksanen 1934.혻 Kansanrunouden asema kansakoulussa. OL 45, 47, 49/1934.

Opettajain Lehti 8/1935. (P채채kirjoitus)

Opettajain Lehti 9/1949. (P채채kirjoitus)

Lauri Pelkonen 1935.

Kalevala kansankirjana. Pyrkij채 2/1935.

Juhani Pet채j채 1935.혻 Kansallinen kasvatus ja kansanrunous. OL 52/1935.

Eetu Valve 1935.혻 Kalevala ja kasvatus. KL 4/1935.