Kalevalainen kerto eli parallellismi

PDFTulostaS채hk철posti

[jamala7.jpg]

Kerto on ehk채 Kalevalan upein tyylikeino. Muinaiset runolaulajat hallitsivat sen ihailtavalla tavalla. Kerron oppiminen on sen sijaan nykyniekalle ty철l채st채, vaikka runomitta muuten olisikin hallinnassa. Torsot kertos채keet voivat pilata tyystin kalevalakielisen runon. Toisaalta runot t채ysin ilman kertos채keit채 ovat ilmeelt채채n puisevia, ep채runollisia. Parhaiten kertoa voi oppia tutkimalla kansanrunoja. Ehk채 apua on seuraavastakin.

 

Kertos채keet on pidett채v채 erill채채n muista s채etyypeist채, eritoten juonta johdattelevista luettelos채keist채, joissa s채e s채keelt채 kerrotaan esim. mit채 p채채henkil철 teki, miss채 paikoissa h채n liikkui jne.: Painoi kiinni pirtin uksen. - Seisahti etehisess채 - siit채 siirsihe pihalle - pihalta ver채j채n suulle - ver채j채lt채 kaivotielle - kaivotielt채 korpitielle (Eino Leino: R채ikk철 R채채hk채).

Kerrossa toistetaan p채채s채keen sis채lt철 tai osa sen sis채ll철st채 yhdess채 tai useammassa j채lkis채keess채. Kertoa voi olla my철s s채keen sis채ll채 ja my철s s채erakenne sis채lt철ineen voidaan kerrata.

Kertos채e merkitsee jonkinasteista pys채htymist채; se ei vie "juonta" juurikaan eteenp채in. Kertos채keen aikana muinainen runolaulaja sai mahdollisuuden heng채ht채채 ja mietti채 seuraavaa "siirtoa". Kerto tekee t채ten juonen verkkaiseksi, joskus junnaavaksikin, mutta parhaimmillaan sen ansiosta runon kuvakieli on uskomattoman rikasta. Kerron v채hyyden takia Leinon Helkavirsist채 puuttuu Kalevalalle tyypillinen viipyilev채 elementti; tapahtumat etenev채t melko nopeatempoisesti, samalla j채rkiper채isesti, laskelmoidusti, mik채 ei v채ltt채m채tt채 ole hyv채 asia. L철nnrot taas kasasi Kalevalaansa kertos채keit채 saman runoaiheen toisinnoista usein liikaakin. Alkuper채isiss채 kansanrunoissa kertos채keit채 oli p채채s채keen j채lkeen tavallisimmillaan yksi.

Mit채채n olennaista uutta kertos채keess채 ei p채채s채keeseen n채hden saa olla:

Siit채p채 nyt tie menevi,
ura uusi urkenevi
laajemmille laulajille,
runsahammille runoille
nuorisossa nousevassa,
kansassa kasuavassa.

Kertos채keess채 t채ydennet채채n ja havainnollistetaan toisilla sanoilla, useimmiten synonyymein, p채채s채keen kokonaisajatusta tai tietty채 p채채s채keess채 olevaa asiaa (sanaa). Matti Kuusen mukaan kertos채keess채 ei saa olla sellaista lauseenj채sent채, mit채 p채채s채keest채 ei l철ydy, vaan kertos채keen jokaisella sanalla pit채채 olla vastineensa p채채s채keess채. T채m채 vastaavuuden laki on niin tiukka, ett채 kaikilla kertos채keen nomineilla (substantiivit, adjektiivit, pronominit, numeraalit) t채ytyy olla vastine p채채s채keess채. Tuo vastine voi olla samaa merkitsev채 (synonyyminen), samantapainen (analoginen), joskus vastakohtainenkin (antiteettinen).

Varo kuitenkin liiallista kertoa. Sinulle riitt채채 kerrallaan yksikin kertos채e. Lyyrisiss채 runoissasi voit kokeilla useampiakin. Kansanrunoissakin eniten kertoa tapaa lyyrisiss채 runoissa, v채hiten eeppisiss채 runoissa.

Seuraavissa s채keiss채 toisiaan vastaavia ilmaisuja on pyritty merkitsem채채n samanlaisella fontilla:

Jo oli sanoma saatu,
viety viesti tuonnemmaksi
NEIEN NUOREN nukkumasta,
KAUNIHIN katoamasta.

Vaka vanha V채in채m철inen
itki illat, itki aamut,
y철hyet enemmin itki,
kun oli KAUNIS kaatununna,
NEITONEN nukahtanunna,
mennyt lietohon merehen,
alle aaltojen syvien.

Vaikka kertos채keess채 ei p채채s채keeseen n채hden ei saakaan olla mit채채n olennaista uutta, siin채 ei toisaalta tarvitse mainita kaikkia p채채s채keen elementtej채. Esim. subjektia ja predikaattia eik채 partikkeleita (apusanat) ei kertos채keess채 tarvitse mainita, vaan ne voivat toistua kertos채keess채 'ajatuksen tasolla' ik채채n kuin n채kym채tt철min채:

Luulitko puuta purrehesi,
(luulitko) honkoa hotaisnehesi,
(luulitko) pet채j채t채 pannehesi,
(luulitko) koivua kohannehesi

Siell채 kulki kuusi vuotta,
seisoi
(siell채) seitsem채n kese채,
kulki kuusisna hakona,
(kulki) pet채j채isn채 p철lkyn p채채n채.

Her채si susiki suolta,
nousi karhu kankahalta
(susi/karhu nousi) pet채j채isest채 pes채st채,
(susi/karhu nousi) kutiskosta kuusisesta.

siell채 kasvat kaunihiksi,
(siell채) ylenet ylen ehoksi

yksin meill채 y철t tulevat,
yksin
(meill채) p채iv채t valkeavat

Miss채 mies varaeleikse,
(miss채) uros tuima turveleikse?

Miss채 liikkuvi lihansa,
(miss채) vierevi oma verens채?

Emo tuossa arvelevi,
(emo) itse itkien (tuossa) sanovi

Tuolla Ahtola asuvi,
(tuolla) neiot Vellamon venyvi

Talvet m채iski m채nnik철ss채,
(talvet) pelmusi pet채jik철ss채

Olen maalla vierahalla,
(olen maalla) tuiki tuntemattomalla

Meni saunahan samassa,
k채vi
(samassa) kylpyhuonehesen

Seuraavissa Kalevalan katkelmissa kertos채keet ovat melko tarkkaan synonyymisia:

Tuota itken tuon ik채ni,
poikki polveni murehin

Noin ne lauloivat jumalat,
juorottivat jouhiparrat

L채he miekan mittel철h철n,
k채yp채 kalvan katselohon

Jou셵in maille vierahille,
채kkioudoille oville

Aina liukas liikunnolta,
aina keng채lt채 kepe채

Juokse tuonne, kunne k채sken,
kunne k채sken ja kehoitan

P채채tyvi ison pihoille,
oman taaton tanterille

Piill채 miehen pillojansa,
h채vet채 pahoja t철it채

Utuna ulos menisit,
savuna pihalle saisit

Mene sinne poikimahan,
kohtusi kevent채m채h채n

Sanovi sanalla tuolla,
lausui tuolla lausehella

Mi sin채 olet miehi채si
ja kuka urohiasi

Saisiko sanoakseni,
oisiko lupa kysy채

Kenp채 toi t채m채n valehen,
ken pani pahan sanoman

Seuraavissa esimerkeiss채 analogiaan perustuva kerto osoittaa, ettei kansanrunoissa olla turhan pikkupiirteisi채. Ei ole kovin t채rke채채, onko kyseess채 susi vai karhu, pet채j채 tai kuusi. Riitt채채, ett채 on kysymys pedoista ja puista:

Her채si susiki suolta,
nousi karhu kankahalta
pet채j채isest채 pes채st채,
kutiskosta kuusisesta.

Pankko ja lattiakaan eiv채t ole sama asia, tuvan rakenteisiin kuitenkin kuuluvia.

Lausui lapsi lattialta,
poika pankolta pakisi

Joskus kerto on limitt채ist채:

Orja suistui suin lumehen,
suin lumehen, p채in vitihin

V채lt채 turhaa kertoa

Kokematon runoniekka k채ytt채채 usein turhaa kertoa, joka ei tuo p채채s채keeseen mit채채n "lis채arvoa", vaikka kaikki sanat olisivatkin p채채s채keen suhteen t채ysin synonyymisia:

laiva keikkui lainehilla,
paatti pomppi aallokossa

karhu nousi kalliolle,
kontio kivelle kiipes,
otso paadelle kapusi

Edellisen kaltainen kerron k채ytt철 heikent채채 ratkaisevasti runon tyyliarvoa.

----------------------------------------------------

S채erakenteen kertoa

Sis채ll철llisen kerron ohella kansanrunoon voi liitty채 my철s rakenteellista, runomitallista kertoa. T채ll철in s채keisiin liittyy usein loppusointu, joka tyylikeinona ei varsinaisesti kuulu runomittaan. Ks. Kalevalan loppusointu.

Toisinaan kerto ulottuu seuraavaan s채epariin:

K채k철set kukahteloopi
korjan kirjavan kokilla,
tetry철t kukerteloopi
p채채ll채 luokin V채in채m철isen

Mi munassa ylist채 kuorta,
yliseksi taivahaksi,
mi munassa alista kuorta,
aliseksi maaem채ksi

Seuraavissa esimerkeiss채 sis채ll철llisen kerron ohella toistuu s채erakenne (tyyppi 44). Onneksi koko Kalevala ei ole metrisesti n채in yksioikoista.

Ihanoiksi ilmojani,
mieluisiksi metsi채ni,
rahaisiksi rantojani,
viljaisiksi vieri채ni

Lasketellos laukkiotsa
Vaskisista valjahista,
Tinaisista rinnuksista,
Rahaisista rahkehista,
Vesaisista vempelist채

Murtos채etyyppi 233 vuorottelee tasas채keen (44, 224) kanssa:

Vetoselta vierettelen
T채m채n iltamme iloksi,
P채iv채n kuulun kunniaksi,
Vaiko huomenen huviksi,
Uuen aamun alkeheksi

Sanojen toiston ohella s채erakenteet (tyypit 1124 ja 233) vuorottelevat Leinon s채keiss채:

Ja ma hehkuin hekkumata
Teid채n kummankin kupuhun
Ja ma painoin palkehia
Teid채n kummankin palohon
Ja ma lietsoin liekki채nne
Teid채n kummankin tuhoksi

Viskurilaki vaikuttaa my철s kertojaksoissa. Tyypillist채 on, ett채 viimeisen kertos채keen lopussa on raskain aines, pisimm채t sanat. Min채채n s채채nt철n채 t채t채 sinun ei tarvitse pit채채; se on vain runon luontainen pyrkimys. Esim.

2222 Terve, vuoret, terve, vaarat
233 Terve, kuusikot kumeat,
233 Terve, haavikot haleat,
26 Terve, tervehytt채j채nne

323 L채htevi kohin kotia
233 Luoksi armahan emonsa,
224 Tyk철 valtavanhempansa

1232 On meill채 kotona tamma,
224 Mill채 maahan viet채k채h채n,
35 Kalmahan katettakahan

-----------------------------------------------------------------

S채keensis채inen kerto

Kertoa voi mahtua my철s yhteen ainoaan s채keeseen. S채keen j채lkipuolisko toistaa synonyymisesti tai analogisesti alkupuoliskon ajatuksen. Kerto voi olla vastakkainenkin (antiteettinen): Siit채 l채ksi, ei totellut - K채si k채ski, toinen kielti (Leino). Usein k채ytet채채n epiteettej채 eli nimeen kiinte채sti liittyvi채 selitt채vi채 m채채ritteit채: Mielik/ki, met/s채n e/m채nt채 - Kuller/vo, Ka/lervon / poika.

S채keensis채ist채 kertoa voi olla per채kk채isiss채kin s채keisss채: Pursi juoksi, ranta roikki - oro juoksi, maa j채m채si.

Seuraavat (toistaiseksi ryhmittelem채tt철m채t) s채keet Kalevalasta:

kukkalatva, kultalehv채
yli kuun, alatse p채iv채n
vasarata, varttakana
ter채 kulta, vaski varsi
alla p채in, pahoilla mielin
kylin s철i, selin makasi
p채채 tarkka, tanea mieli
p채채 parempi, luu lujempi
pese silm채t, p채채 silit채
tupa laitto, pirtti suuri
kyy imetti, k채채rme sy철tti
verkotoinna, nuotatoinna
koukkusormi, rautan채ppi
lihan sy철j채, luun purija
suon selill채, maan navoilla
neiti n철yr채, k채skyl채inen
en parasta, en pahinta
en joua, k채ke채k채n채
itse lausui, noin lateli
en pisint채, en lyhint채
kuka k채ski, ken kehoitti
noiat noitui, kyyt kiroili
pino suuri, halko hieno
suin sytehen, p채in savehen
suin lumehen, p채in vitihin
hyv채n sait, hyv채n tapasit
maan kuulu, ve셞n valio
tuli ty철, tapahtui seikka
jo l채henki, jo pakenen
kulmat kulta, p채채 hopea
ennen kuuta, kukkoaki
itse lausui, noin nimesi
v채ekseni, voimakseni
tuekseni, turvakseni
sanan virkkoi, noin nimesi
tytt철 pieni, tyhj채 lapsi
suven tullen, suon sulaen
lepy, lehto, kostu, korpi
naisen naurun, piian pilkan
k채sin pienin, hoikin sormin
suo sorahti, maa j채r채hti
kave kultainen, korea
tule kanssa, k채y keralla
illan tullen, y철n pimeten
el채 huua, hoilaele
p채채 hopea, kassa kulta
murti huulta, v채채nti p채채t채
veen emonen, vaimo kaunis
hepo juoksi, matka joutui
Manalasta, maanki alta
etsi m채ilt채, m채nnik철ilt채
miten olla, kuin ele채
lyhyt jalka, lysm채 polvi
mets채 mieltyi, korpi kostui
n채ill채 mailla, mantereilla
tavoitteli, ei tavannut
yh채 iski, ei ep채illyt
kuuta seitsem채n, kaheksan
tarkoitteli, ei tavannut
ilman vy철tt채, vaattehitta
Pursi juoksi, ranta roikki,
oro juoksi, maa j채m채si.
kuss ei kuuta, aurinkoa
arvelee, ajattelevi
ongitteli, orhitteli
huokaeli, henk채eli
katselevi, k채채ntelevi
potkaisihe, ponnistihe
laulelevi, taitelevi
hy철teleikse, vy철teleikse
lauletahan, lausitahan
kuuntelihe, k채채ntelihe
s채ihkyv채ist채, suihkuvaista
soutelevat, joutelevat
vaatettihe, valmistihe
penkerelle, p채nkerelle
huitukoille, haitukoille
lehmityytt채, leiv채tyytt채
s채ps채htihe, s채ik채htihe
ahjolla, alasimella
keih채iksi, kirvehiksi
kuusen juuret, tervaskannot
hierelevi, hautelevi
soutelevi, luitelevi
kysytteli, lausutteli
tiet채isitk철, tuntisitko
hivus keltainen, korea
illan tullen, y철n pimeten
toki l채ksi, ei totellut
liene ei maassa, maailmassa
en l채he, lupoakana
heleimm채n, hempeimm채n,
verevimm채n, valkeimman
valehettomat, vakaiset
yksi puinen, toinen luinen
k채si k채ski, toinen kielti
siit채 l채ksi, ei totellut
p채채t ulos, sis채h채n h채nn채t
viikon vuotti, ei v채synyt
reki vieri, tie lyheni
silm채 karsa, toinen kiero
pilvet liikkui, taivot naukui
murti suuta, v채채nti p채채t채
lep채n lehv채t, koivun kuoret
reki vieri, tie vilisi
joen poikki, toisen pitkin
huolet loppui, ty철t v채heni
h채채t juotu, piot pi셞tty
norot nousi, vaarat vaipui
ei siniset, ei punaiset
vaan kuitenki, kaikitenki
Lauleleisi, taiteleisi,
saneleisi, saatteleisi
puu puheli, honka huokui
oven suussa, orren alla
hoi sisaret, sirkkuseni
Osmotar, oleva vaimo,
Kalevatar, kaunis impi
Morsian, sisarueni,
kapulehti, lempyeni
kyl채n poijat, kyyhkyl채iset
poika, veitikk채 verev채
Ilmatar, ihana impi
tyt채r riski, riihen puija
Marjatta, matala neiti
pakkanen, Puhurin poika
kummun kukka, maan ihana
mets채n tytti, mielineiti
Tuulikki, tyt채r Tapion
oi Ukko, ylijumala
oi emo, imett채j채ni
oi neiti, sisarueni
oi emoni, kantajani
havukkani, lintuseni
Suomen sulhot, maan kosijat
saaren neiti, Saaren kukka
kave 채iti, kantajani
Luonnotar, ylent채j채ni
Kullervo, Kalervon poika
Kalevatar, kaunis neiti
havuhattu, naavaturkki
sokeatki, vaivaisetki,
rammatki, rekirujotki
maan karva, kanervan karva
otti laian, otti toisen
tunsi maat on, tunsi rannat
siin채 nuotat, siin채 nuorat
it채 lietsoi, lietsoi l채nsi
kylvi maita, kylvi soita
hiihti soita, hiihti maita
itki nuoret, itki vanhat
liukui linnat, liukui lannat
kyllin sy철채, kyllin juoa
kutsuit kurjat, kutsuit k철yh채t
kulki p채iv채n, kulki toisen
ly철kse sinne, ly철kse t채nne
vuotti illan, vuotti aamun
lauloi kotvan, lauloi toisen
itki illat, itki aamut
veisti p채iv채n, veisti toisen
lypsit maille, lypsit soille
puun n채lk채, p채rehen n채lk채
vasten soita, vasten maita

--------------------------------------------------------------

L철nnrot rakasti kertoa

L철nnrot kasasi Kalevalaansa joskus liikaakin kertos채keit채, joita h채n poimi saman runoaiheen lukuisista toisinnoista:.

Oisiko talossa t채ss채,
ottajata ohjaksien,
rinnuksien riistojata,
rahkehien raastajata

Kullervo, Kalervon poika,
sinisukka 채ij철n lapsi,
hivus keltainen korea,
keng채n kauto kaunokainen

Nouse, neitonen norosta,
hienohelma hettehest채,
neiti l채mmin, l채htehest채,
puhasmuotoinen muasta

Tahi potkin pohjan puhki,
levittelen liistehesi,
korjasi pilasteheksi,
r채m채ksi re셞n retukan

Kalervon katala tytt철,
tyhj채 tytt철 tuiretuinen,
lapsi kehjo keiretyinen

(Sano vanha V채in채m철inen:)
l채ksin hanhien hakuhun,
kirjasiipien kisahan,
kuolasuien korjelohon

Sainpa, kiuru, kiert채m채h채n,
lintu kurja kulkemahan,
vieno, maita vierem채h채n,
vaivainen vaeltamahan,
joka tuulen tuntemahan,
채rjynn채n 채ly채m채h채n,
vilussa v채risem채h채n,
pakkasessa parkumahan

--------------------------------------------------------

Muinaisilla kansanrunojen esitt채jill채 oli usein ilmi철m채 isen hienostunut synonyymi- ja analogiataju. Itse voit kehitt채채 tuota taitoa vaikkapa k채ytt채m채ll채 runoty철ss채si apuna synonyymisanastoja, joita nyky채채n on saatavana my철s elektronisina versioina esim. tekstink채sittelyohjelmien yhteydess채.

Miten osuvasti virolainen August Annist onkaan kuvannut kertoa, "ajatuksien loppusointua", teoksessaan Kalevala taideteoksena (Kalevala kui kunstiteos, suom. Elsa Haavio). Annistin mukaan kertoon kuuluvan "kaksinkertaisen n채kemistavan ja ajatuksen alituisen katkeamisen vuoksi runosta j채채kin mosaiikkimainen vaikutelma, kuin eritt채in tyylitellyst채, t채ysin v채rein valloittavasta impressionistisen t채plikk채채st채 runomaalauksesta. Jokaisessa s채keess채 on etusijalla tietty yksityiskuva ja katkelmallisenkin kokonaisteeman, viel채p채 kokonaisajatuksen ilmaisu on verraten syrj채isell채 sijalla. Se on runoutta, jossa, varsinkin lyriikan alalla, jokainen tien vieress채 oleva kukka saattaa unohtamaan dynaamisen etenemisen ja vaeltajan m채채r채np채채n."

Edelleen Annistin mukaan kerto "v채litt채채 jokaisen kuvauksen lukijalle hyvin el채v채sti, ik채채n kuin asian kahdelta suunnalta n채ytt채v채 stereoskooppi". Kuvaus on kuitenkin h채nen mielest채채n sangen ep채m채채r채ist채: "Silmiinpist채vint채 t채m채 ep채loogillisuuteen asti ulottuva ep채m채채r채isyys on lukusanojen kohdalla, jolloin kertos채e tarjoaa esim. edell채 k채yv채n kahden toisinnoksi kolme, tai taasen erilaisten havainnollisten esineitten kohdalla, kun samaa puuta nimitet채채n milloin tammeksi, milloin kuuseksi. Tuntuu kuin kaikki olisi n채hty pohjoismaisen udun ja h채m채r채n l채pi."

Ohje: Opettele kansanrunoon olennaisesti kuuluva kerto. K채yt채 kuitenkin kertoa kohtuullisesti. 횆l채 jaarittele eli 채l채 kertaa ep채olennaisia asioita tai itsest채채nselvyyksi채. Iskev채n synonyymisen tai analogisen kertos채keen keksiminen on nykyniekallekin todellinen taidonn채yte.

Huom. ellei toisin ole merkitty, kaikki edell채 olevat s채keet ovat Kalevalasta.

Aulis Rintala
kalevalakielen tutkija
Ks. Auliksen blogi: http://kalevalamitta.blogspot.com/