Toisto kalevalakielen tyylikeinona

PDFTulostaS채hk철posti

Sanojen tai sanajonojen toisto sellaisenaan eli tautofonia on kansanrunoissa ja -lauluissa yleist채. Se on l채heist채 sukua kalevalaiselle kerrolle, joskin yksioikoisempaa ja helpompaa. Kun ajattelee nykyiskelmien usein tolkutontakin toistoa, olisi ihme, elleiv채t jo vanhat runolaulajat olisi toistelleet my철s kokonaisia s채keit채 ja s채keist철j채kin sellaisenaan. Onhan toisto laulussa ja musiikissa universaalinen ilmi철, ja usein koko musiikkiesitys koostuu jankuttamalla muutaman sanan jonoa. Esim. Mikko Kuoppam채en laulussa Pieni mies esiintyy 'pieni mies' 42 kertaa.

Onkin oletettavaa, ett채 runolaulujen muistiin merkitsij채t eiv채t ole vaivautuneet kirjoittamaan kutakin s채ett채 yht채 kertaa useammin. Kalevalasssakin vain eritt채in - sanoisinko valitettavan harvoin toistetaan kokonaisia s채keit채 sellaisenaan. Tavallisesti toistuu vain yksi sana, yleens채 edellisest채 s채keest채:

Kalevalaa v채h채nkin lukenut kiinnitt채채 huomionsa tiettyihin, maneerimaisesti toistuviin s채keisiin. V채in채m철isen vanhuus korostuu Kalevalassa ehk채 liiaksikin, sill채 s채e Vaka vanha V채in채m철inen toistuu l채hes satakaksikymment채 kertaa, pelkk채 sanapari vanha V채in채m철inen l채hes kolmesataa kertaa. My철s s채e Sanan virkkoi, noin nimesi esiintyy melkein parisataa kertaa. Kullervo-jakson Kullervo Kalervon poika toistuu l채hes viisikymmnent채 kertaa. T채m채n tyyppinen toisto on eepoksen er채s tyylikeino, jonka liiallisuutta lienee moni valitellut.

Seuraavassa kuitenkin muunlaisia tautofonisia esimerkkej채 Kalevalasta:

Vaski oli hattu hartioilla,
Vaskisaappahat jalassa,
Vaskikintahat k채ess채,
Vaskikirjat kintahissa,
Vaskivy철hyt vy철lle vy철tty,
Vaskikirves vy철n takana

Uipi i채t, uipi l채nnet,
Uipi luotehet, etel채t,
Uipi kaikki ilman suunnat

Saaren kuuluhun kyl채h채n
Saaren kukkoa kosihin,
Saaren mointa morsianta

L채pi sammalen sanoja,
L채pi sein채n soittajoita,
L채pi lauan laulajoita

Hyv채n sait, hyv채n tapasit,
Hyv채n Luojasi lupasi,
Hyv채n antoi armollinen

Toistoa Leino Helkavirsiss채kin: Eik철h채n immen olo ole jo liiankin outoa seuraavissa s채keiss채:

Tuo impi ihalan illan,
Oudon liett채 liikutteli,
Oudon lasta laulatteli,
Oudon karjoja huhuili,
Oudon v채채nti v채rttin채t채,
Oudon kanssa illat istui,
Oudon kanssa aamut astui,
Oudolle tilan tekevi,
Oudon 채채nt채 kuuntelevi

Seuraava katkelma Kalevalasta (Morsiamen neuvominen, runo 23) on eepoksessa sik채li harvinainen, ett채 siin채 samat s채keet toistuvat sellaisenaan ja muutkin hieman muunneltuin:

"Tapa on uusi ottaminen, entinen unohtaminen:

taattoarmo heitt채minen, appiarmo ottaminen,
alemma kumartaminen, hyv채 lause lahjominen.

Tapa on uusi ottaminen, entinen unohtaminen:
maammoarmo heitt채minen, anopp'armo ottaminen,
alemma kumartaminen, hyv채 lause lahjominen.

Tapa on uusi ottaminen, entinen unohtaminen:
veliarmo heitt채minen, kytyarmo ottaminen,
alemma kumartaminen, hyv채 lause lahjominen.

Tapa on uusi ottaminen, entinen unohtaminen:
sisararmo heitt채minen, natoarmo ottaminen,
alemma kumartaminen, hyv채 lause lahjominen.

Harvoja toistos채keit채 Kalevalassa edustaa my철s Hyv채 oli siell채 ollakseni (Kalevalan 29. luku, jossa Lemmink채inen kuvailee 채idilleen Saaressa oloaan)

Suositan nykyniekoille sanojen ja kokonaisten s채keidenkin toistoa tarpeen vaatiessa,
kunhan ei menn채 liiallisuuksiin kuten suomalaisen populaarimusiikin sanoituksissa.
Toisto sopii varsinkin lyyrisiin runosis채lt철ihin ja on usein l채hes itsest채채nselvyys silloin, kun kalevalas채keit채 k채ytet채채n musiikillisiin esityksiin.


Ks. Auliksen blogi: http://kalevalamitta.blogspot.com/