S채keenylitys ja s채ekatkos kalevalakieless채

PDFTulostaS채hk철posti

Jo miun emo erotti
eris muista lapsistansa
pohjoispuolelle m채ke채
pohjatuulta tuntemahan.

(SKVR)

Oheise n runokatkelman s채keiden v채liss채 ei ole pilkkuja, niin kuin yleens채 kansanrunoissa. Niit채 ei ole sen vuoksi, ett채 s채keet muodostavat yhten채isen lauseopillisen kokonaisuuden. Kuitenkin tuo kokonaisuus katkeaa jonkin verran s채keiden v채likohdissa, joissa on er채채nlainen metrinen pys채hdys. S채keenylitys (ransk. enjambement 셡arppaus) eli s채keenmurros tarkoittaa klassisen runousopin mukaan sit채, ett채 lause jatkuu s채erajan yli seuraavaan s채keeseen. T채m채 ilmi철 on hyvin yleinen kaikessa mitallisessa runoudessa vapaamittaisesta puhumattakaan.

K채sittelen seuraavassa kalevalaisten runojen s채keenylityst채 vain kielellisen채 ilmentym채n채, en niink채채n runon taiteellisena tehokeinona. Kalevalamittaisissa runoissa useimmat s채keet esiintyv채t omana lause- tai ainakin lausekekokonaisuutenaan, mutta esim. Matti Kuusen mukaan 쓐ahden tai useamman s채keen pituiset lauseet kuuluvat joka tapauksessa kalevalaisen runon normaali-ilmi철ihin nekin.

Yksitt채inen kalevalas채e sin채ns채 voi sis채lt채채 kaksi rinnasteista p채채lausetta, joiden v채liin sijoittuu kesuura: lepy lehto, kostu korpi (s채keensis채inen kerto). Joskus s채keen rajalliseen tilaan mahtuu p채채lauseen lis채ksi sivulause:

Kun mie istuin, maa iloitsi,
kun mie tanssin, taivas liehui,
kun mie liikuin, rannat liikkui,
kun mie j채rkyin, maa j채risi
.

S채ekatkos혻

S채ekatkokseksi, er채채nlaiseksi혻쓒etriseksi t철yssyksi, voisi nimitt채채 ilmi철t채, jolloin s채erajan ylitt채v채 lause혻 loppuu - ja uusi lause alkaa - s채keen sis채ll채. T채ll철in runorytmiin tulee h채iri철: normaali lauserakenne ja runorakenne t철rm채채v채t toisiinsa: Kansanrunoista ei l철ydy n채in rajuja katkoksia; sen sijaan esim. kirjoitetun kalevalakielen uranuurtajalla, Eino Leinolla, niit채 on useita:

Kuu jo kylmeni.
N채kiv채t
t채hden talvisen el채j채t
edess채ns채 Maan ihanan,
kuuma-rinnan, riemu-t채yden.
(Kuun lapset)

Tuo oli tyhj채 Tyyrin tytti
kulki herran huonehesen
ilman kukkaa.
Impi rukka
istui itkien aholla.

(Tyyrin tytti)

Sujahtivat suksillensa
heimon sulhot. Hein채kenk채
nukkui puuhun kytkettyn채
hangella hopehisella.
(Orjan poika)

Kannusti oritta. Liekit
l철i yli kultaisen kyp채r채n.

(Ylermi)

S채keenylitys혻

Edellist채 lievempimuotoisempaan s채keenylitykseen Elias L철 nnrot suhtautui suopeasti. Kansanrunoissa metrinen katkos ei olekaan s채keen sis채ll채 vaan s채keen lopussa, ja lause liukuu proosanomaisesti s채keest채 seuraavaan. Lause ja runorytmin v채lill채 ei t채m채ntyyppisess채 s채keenylityksess채 ole niin suurta kontrapunktia kuin yll채 siteeratuissa Leinon s채keiss채.

Kalevalas채keeseen onkin mahdotonta saada mahtumaan mit채채n pidemp채채 쓐ertomusta ilman lauseen luontaista jatkumoa j채ljemp채n채 seuraavissa s채keiss채.

Yhten채isest채 lausekokonaisuudesta lohkeaa Matti Kuusen mukaan omaksi s채keekseen tavallisimmin yksi tai useampi adverbiaalirakenne:

Elk철h철n minun emoni
sin채 ilmoisna ik채n채
panko vett채 taikinahan
laajalta kotilahelta.

(Kalevala)

Adverbiaalirakenteen tilalla on yleisesti my철s lauseenvastike, jonka sis채lt철 toistuu usein monenakin kertos채keen채. Kuten yleens채kin kertos채keiden v채lill채 liukumista ei tapahdu, vaan kertos채keet muodostavat metrisen kokonaisuuden (ei kuitenkaan lauseopillista), ja kertos채keiden v채lill채 on lyhyen "heng채hdystauon" merkkin채 yleens채 pilkku, luettelon tapaan:

Eik채 lie sinua n채hty,
ei lie n채hty eik채 kuultu
t채t채 maata saataessa,
ilmoa suettaessa,
ilman pielt채 pistett채iss채,
taivon kaarta kannettaissa,
kuuhutta kuletettaissa,
aurinkoa autettaissa,
otavaa ojennettaissa,
taivoa t채hitett채iss채.
(Kalevala)

L채he nyt kanssa laulamahan,
saa kera sanelemahan
yhtehen yhytty채mme,
kahta'alta k채yty채mme!

(Kalevala)

Ly철k채mme k채si k채tehen,
sormet sormien lomahan,
lauloaksemme hyvi채,
parahia pannaksemme
(Kalevala)

Kuusen mukaan kansanrunoissa ovat yleisi채 s채ejaksot, joiden ensimm채isess채 s채keess채 on subjekti attribuutteineen, sitten s채e, jossa on predikaatti l채him채채reineen ja sen j채lkeen yksi tai useampia adverbiaalirakenteita:

Lappalainen kyytt철silm채
piti viikkoista vihoa
p채채ll채 vanhan V채in채m철isen

(SKVR)

Yht채 yleisi채 Kuusen mukaan ovat s채ejaksot, joissa ensin on subjekti ja predikaatti l채him채채reineen, sitten toisesta s채keest채 alkaen yksi tai useampia adverbiaalirakenteita:

Laulan lepp채isen urohon
edest채ni juoksemahan
miekkahan tuliter채h채n.


Kaksis채keiset lauseet

Kaksis채keisten lauseiden ylivoimaisesti yleisin rakenne on Kuusen mukaan sellainen, ett채 j채lkimm채isen s채keen peitt채채 jokin adverbiaalirakenne kaikkien muiden lauseenj채senten sis채ltyess채 edelliseen s채keeseen:

En mie malta tuossa maata
is채 n kirveen kolkkehelta.
(SKVR)

Toinen hyvin yleinen kaksis채keinen lausetyyppi on sijoittaa edelliseen s채keeseen subjekti attribuutteineen ja j채lkimm채iseen s채keeseen muut lauseenj채senet, useimmiten predikaatti m채채ritteineen:

Annikainen neito nuori
istui Turun sillan p채채ss채.

Mustalehm채 Muurikkinen
teki valkean vasikan.
(SKVR)

S채keenylityksess채 rajoituksia

Matti Kuusi on t채hdent채nyt, ett채 kalevalamittaisen runon lause ei suinkaan jakaudu eri s채keiksi sattumanvaraisesti. H채n pit채채 s채keenylitysnormeja jopa kiinte채mpin채 kuin metrisi채 s채채nt철j채. 쒵채heisesti toisiinsa kuuluvat sanat kuten adjektiivi- ja genetiiviattribuutti eiv채t voi olla eri s채keess채 kuin niiden p채채sana. Ei siis: H채n oli kovin iloinen - poika lainan saatuansa. (Kyll채kin: H채n oli iloinen poika - rahasumman saatuansa). Ei my철sk채채n: Sain m채 kerran hirmusuuren kalan Kallen pyydyksell채. Sen sijaan혻lauseenvastikkeen subjekti- ja predikaattiosan erottaminen eri s채keisiin ei tunnu niin pahalta (vrt. edell채): Sitten n채in m채 kulkukoiran - kulkevan kujan per채ll채

------------------------------------------------------------------------------------------------

S채ekatkos ei ole kalevalamittaisten kansanrunojen tyylikeino,혻mutta edelliseen perustuen voin suositella nykyniekoille 쓑iev채채 s채keenylityst채, kunhan muistaa, ett채 (liian) l채heisesti yhteen kuuluvia sanoja ei saa erottaa toisistaan sijoittamalla ne eri s채keisiin. Ylitt채k채채mme s채keet siis vaikkapa seuraavaan tapaan:

Y철n tytti, h채m채r채n neito
pesi pestyj채 sopia
pitk채n portahan nen채ss채
kirjopaalikka k채ess채.

Tuo ikivanha V채in채m철inen
jopa lauloi Lemmink채isen
Tuonen mustahan jokehen
i채ksens채 itkem채h채n.

(SKVR)
----------------------------------------------------------
K채ytetyt l채hteet (joista my철s useimmat runos채keet):
Matti Kuusi: Kalevalainen s채keenylitys. Kalevalaseuran vuosikirja 43. Helsinki.
1963.
Hannu Launonen: Suomalaisen runon struktuurianalyysia. SKS. 1984

[jamala8.jpg]
---------------------------------------------------------

Aulis Rintala, sanasorvari, 채채nnemaalari, tavuteknikko
Katso Auliksen blogi: http://kalevalamitta.blogspot.com/