Puheenjohtajan porinat 3 / 2013

Kirjoittanut Raija Mäkelä-Eskola

Pöydällä  on kirjahyllystäni  napattu vanha pahvikantinen teos Toinen Luku-Kirja: kodin ja kansakoulun tarpeeksi. Tämä  Jaakko Länkelän toimittama oppikirja on seitsemäs painos vuodelta 1880. Länkelä oli Jyväskylän seminaarin Suomen kielen lehtori ja monitoimimies. Ylioppilasaikanaan hän oli käynyt myös runonkeruumatkalla  Inkerissä  vuonna  1858.

Kirjassa kerrotaan luonnonopillisia, maantieteellisiä ja historiallisia asioita, mutta mukana on myös runoja, lauluja, kertomuksia,  sananlaskuja  ja  arvoituksia.  Opettaapa  Länkelä  koukeroisen fraktuuran rinnalle  myös nykyaikaiset  latinalaiset kirjaimet!

Kuinka ollakaan, oppikirjaa selaillessa osuu silmiin myös kalevalakielisiä runoja sekä kuvaus kahden tuuhean koivun suojassa olevasta Paikkarin torpasta Walkjärven rannalla. Teksti päättyy kaunopuheiseen loppuun näin: ”Tässä matalassa mökissä syntyi mies, jonka nimeä koko Suomi rakkaudella mainitsee, - suomalaisen laulun pelastaja, suomalaisen muinaisuuden herättäjä, isänmaan rakastaja, kansan ystävä Elias Lönnrot.”

Kirjassa olevasta ”Väinämöisen sanoja” – runosta ilmenee, että ”Väinämöinen” on kahdesta veljeksestä se vanhempi . Tämä opastaa kokematonta nuorempaa veljeä (”veioa”) tavalla, joka voisi istua yhtä hyvin myös nykyiseen yhteisvastuulliseen EU-aikaan. Yksi  säkeistöistä  kuuluu  seuraavasti:

Sanoi vanha Wäinämöinen
nuoremmalle veiollensa!
Suo vilja vihattavalle,
Rahat raukoteltavalle! –
Hullu saapoa vihaavi,
Siitä saapi saamatonki,
Viha viepi viljan maasta,
Kateus kalan vedestä.

Raija Mäkelä-Eskola

Puheenjohtajan porinat 2 / 2013

Kirjoittanut Raija Mäkelä-Eskola

Elias Lönnrotin kokoamassa kirjassa Suomen kansan arvoituksia, joka on ”präntätty” vuonna  1844, on kysymyksiä myös kalevalakielellä. Määrällisesti noin 10 %:ia teksteistä näyttäisi olevan selkeää trokeemittaa. Arvoituksien vastaukset eivät tosin aina avaudu nykyihmiselle, onhan mukana murresanoja ja paikallishistoriallista väriä.

Karuselaisten kannattaa kuitenkin kielellisesti hiukan verrytellä, jos vain on aikaa. Siis millaisen vastauksen antaisit vaikkapa seuraavasta talvisesta arvoituksesta: Jänis juoksi jäätä myöten, kuikutti kujoa myöten, walkia hattu hartioilla?

Lönnrot käytti keruumatkoillaan pohjana Frantsilan kappalaisen, filosofian maisteri Cristfrid  Gananderin kokoamaa vihkosta, jossa oli entuudestaan koottuna kolmisensataa arvoitusta 1700-luvulta. Tätä kokonaisuutta Lönnrot sitten laajensi, niin että arvoituksien määrä em. kirjassa on yli 1800 kappaletta, joista toisintoja ja vironkielisiä kysymyksiä on parisataa.

Sammatin kesätapahtuma on muotoutumassa. Lisää infoa tulee myöhemmin.  Tässä kuitenkin jo muutamia ennakkotietoja:

Ajankohta on la-su 29.-30.6.2013. Panethan päivät kalenteriisi! Aloitamme lauantain kokoontumisen lounaalla puolen päivän aikaan. Majoituspaikkana on paikallinen hotelli SyysViiru, josta valtaamme neljän huoneen huoneiston nimeltä Joukahainen. Siellä meillä on mahdollista pitää myös vuosikokous. Lönnrotin sammattilaiseen menneisyyteen saamme tutustua paikallisen asiantuntijan opastuksella.

Vuoden 2013 jäsenmaksu  on 10 euroa. Henkilökohtainen viitenumero on pantu mukaan jokaiselle postitettuun kirjeeseen. Uusi jäsen:  Muista merkitä osoitetiedot maksaessasi!

Raija Mäkelä-Eskola

( Arvoituksen vastaus: lumipyry)

PUHEENJOHTAJAN PORINAT 1/2013

Kirjoittanut Raija Mäkelä-Eskola

Teille tuon nyt tervehdykset
faaraoiden maisemista,
jossa kiersin kääntymässä,
kulttuuriakin kolusin!         

Kalevalakieli on suomalaisille ollut tuttua useiden vuosisatojen ajan. Vanhin tuntemani runo on vuodelta 1495, jolloin aikalaiskirjoittaja kuvaili Viipurin pamausta trokeemitalla: ”Pani pyssyt pyykämähän / umpiputket ulvomahan… jne.”

Huolimatta siitä, että kirkko on pitänyt ajoittain kalevalakieltä pakanallisena, on kyseinen runomuoto palvellut myös kristillisyyden asiaa. Tulevan kesätapahtumapaikkamme Sammatin kirkon tapulissa on vaskikello, joka on valettu vuonna 1762. Kellon kyljessä on muistutus: Coscas kuulet cuminani / kulje kirckon kiiruhusti / Herran sanaa saavuttaman / Muista mullaxi tulevas / nincuin entinen edellä.  

Tässä kello-runossa on mittavirhe 1. säkeessä, kun sanan ”cuminani” alussa on lyhyt ”cu”-tavu, vaikka pitäisi olla pitkä tavu. Erona nykyiseen kirjoitustapaan on, että sanojen pitkät loppuvokaalit on kirjoitettu yksittäisvokaalilla (circkon) ja että k-kirjaimen paikalla on Mikael Agricolan tapaan usein c-kirjain.

Positiivista huomiota on hyvä kiinnittää siihen, että kirkonkello-runossa kalevalakielen tyyliin kuuluvaa alkusointua on käytetty runsaasti. Huom. Alkusointua kannattaa vaalia! Siihen suuntaan on Lönnrotkin meitä opastanut.

Raija Mäkelä-Eskola

PUHEENJOHTAJAN PORINAT 1/2013

Kirjoittanut Raija Mäkelä-Eskola

Teille tuon nyt tervehdykset
faaraoiden maisemista,
jossa kiersin kääntymässä,
kulttuuriakin kolusin!  

Kalevalakieli on suomalaisille ollut tuttua useiden vuosisatojen ajan. Vanhin tuntemani runo on vuodelta 1495, jolloin aikalaiskirjoittaja kuvaili Viipurin pamausta trokeemitalla: ”Pani pyssyt pyykämähän / umpiputket ulvomahan… jne.”

Huolimatta siitä, että kirkko on pitänyt ajoittain kalevalakieltä pakanallisena, on kyseinen runomuoto palvellut myös kristillisyyden asiaa.Tulevan kesätapahtumapaikkamme Sammatin kirkon tapulissa on vaskikello, joka on valettu vuonna 1762. Kellon kyljessä on muistutus: Coscas kuulet cuminani / kulje kirckon kiiruhusti / Herran sanaa saavuttaman / Muista mullaxi tulevas / nincuin entinen edellä.

Tässä kello-runossa on mittavirhe 1. säkeessä, kun sanan ”cuminani” alussa on lyhyt ”cu”-tavu, vaikka pitäisi olla pitkä tavu. Erona nykyiseen kirjoitustapaan on, että sanojen pitkät loppuvokaalit on kirjoitettu yksittäisvokaalilla (circkon) ja että k-kirjaimen paikalla on Mikael Agricolan tapaan usein c-kirjain.

Positiivista huomiota on hyvä kiinnittää siihen, että kirkonkello-runossa kalevalakielen tyyliin kuuluvaa alkusointua on käytetty runsaasti. Huom. Alkusointua kannattaa vaalia! Siihen suuntaan on Lönnrotkin meitä opastanut.

Raija Mäkelä-Eskola