Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

PUHEENJOHTAJAN PORINAT 1/2013

PUHEENJOHTAJAN PORINAT 1/2013

PDFTulostaS채hk철posti

Teille tuon nyt tervehdykset
faaraoiden maisemista,
jossa kiersin k채채ntym채ss채,
kulttuuriakin kolusin! 혻

Kalevalakieli on suomalaisille ollut tuttua useiden vuosisatojen ajan. Vanhin tuntemani runo on vuodelta 1495, jolloin aikalaiskirjoittaja kuvaili Viipurin pamausta trokeemitalla: 쒺ani pyssyt pyyk채m채h채n / umpiputket ulvomahan jne.

Huolimatta siit채, ett채 kirkko on pit채nyt ajoittain kalevalakielt채 pakanallisena, on kyseinen runomuoto palvellut my철s kristillisyyden asiaa.Tulevan kes채tapahtumapaikkamme Sammatin kirkon tapulissa on vaskikello, joka on valettu vuonna 1762. Kellon kyljess채 on muistutus: Coscas kuulet cuminani / kulje kirckon kiiruhusti / Herran sanaa saavuttaman / Muista mullaxi tulevas / nincuin entinen edell채.


T채ss채 kello-runossa on mittavirhe 1. s채keess채, kun sanan 쓈uminani alussa on lyhyt 쓈u-tavu, vaikka pit채isi olla pitk채 tavu. Erona nykyiseen kirjoitustapaan on, ett채 sanojen pitk채t loppuvokaalit on kirjoitettu yksitt채isvokaalilla (circkon) ja ett채 k-kirjaimen paikalla on Mikael Agricolan tapaan usein c-kirjain.


Positiivista huomiota on hyv채 kiinnitt채채 siihen, ett채 kirkonkello-runossa kalevalakielen tyyliin kuuluvaa alkusointua on k채ytetty runsaasti. Huom. Alkusointua kannattaa vaalia! Siihen suuntaan on L철nnrotkin meit채 opastanut.

Raija M채kel채-Eskola