Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Onnittelen itti채ni

PDFTulostaS채hk철posti

Kun nuo vuojet v채채j채채m채tt채
kuulumattomiin kuluvat
vierineetk철 viipym채tt채
kujankulmille kavoten.
Vaiko s채il철tty johonkin
tuskaksi tutun toverin.
-
Eip채 noita saapuvilla
eip채 vuojetkaan esill채
piilossa kai s채ilynev채t
tuskin voinevat palata
ne vain jonnekkin meniv채t
toki j채tti j채lkij채ns채.
-
Vuojet vaati verkkaiseksi,
johan askelta lyhensi
Saatti s채채riin vaimallukset
pakotuksetkin pahimmat
teki paikat kankijoiksi
l채skin lanteisiin latasi!
-
Tukan nyhti juurta my철ten
karvat kallosta kalusi
pani silm채t vuotaviksi
muistin muusiksi murensi
채llin otti empim채tt채
j채rjen harmaaksi h채m채rsi
-
Eiv채t mahda mahtimiehet
ukot kummemmat kumonne
tuota vuotten vaikutusta
ajanhammasta nujerra
p채iv채 toisensa per채st채
se vaan jyrsii uhrejansa.
-
Saa kai sent채채n onnitella
ehk채 laulaakin v채h채sen
itte채ni mainostella
sanoin suurin suitsutella
t채lle potralle pojalle
kaverille kaijutella
kun on t채nne asti p채채ssyt
ehtoo puolelle per채ti
pois on kiire kintereist채
hoppu hankala h채vinnyt.
16.4.2013