Karhunkaato
Kirjoittanut Oiva Pennanen
Oli metsämies matala,
saalistaja tunnollinen,
eränkulkija etevä,
sydänmailla kuljeksija,
karhunkaataja peloton,
kylänkuulu sutten surma..
-
Lähti aamulla metälle,
samoilemaan korpimaita,
salomaita ja nevoja,
mielessänsä saalis suuri,
karhu suuri ja komea,
komea ja kunnollinen,
saatava ois saalihiksi.
-
Johan saapuikin salolle,
takametsäin maisemihin,
sinne kauaksi kylältä,
eksyttäviin korpimaihin,
vanhan kontion sioille,
karhun suuren seutuville.
-
Karhu pystyhyn hypähti,
katsoi kaukaa kankahalta,
sieltä mäntyjen lomasta
suurten kuusten oksain alta,
siellä suojassa sulossa
katajien katvehesta.
-
Miettii kontio ovela,
karhuvaari vanhanlainen
korven mahtava kuningas,
valtias tuo vaaramaiden,
erämetsien eläjä,
kauhu suurten selkosien
-
-Tuolla oottavi jyrinä,
paukkurauta tuskallinen,
miehen kärttyisän käessä
kourassa verenhimoisen,
tositappajan totisen ,
inhottavan turmantuojan.
17.‎4.‎2013