Etsi sivustolta:

Kirjaudu sis채채n

Kes채illan tunnelmia

PDFTulostaS채hk철posti

Havisivat haavan lehdet

hyv채ilyss채 hell채n tuulen

p채iv채n p채채lt채 v채istyess채

auringon alasmenossa.

Raikas, vihre채 v채ritys

suloisen suven puvussa,

poimuissa kes채isen helman,

kertoi uudesta elosta,

antoi hetken helpotuksen

tuiman talven taakan alta,

pime채n puristuksesta.

Kaunista on j채lkeen talven

kuulla lintujen liverrys,

n채hd채 luonnon riemuitsevan,

iloita mukana itse

vallassa valon ja l채mm철n.

Kulta auringon avasi

talven tukkimat syd채met

vapauttaen kaamoksesta

mielen mustuneet sopukat.

Vaiennut on t철iden 채채ni,

tauonnut kumu koneiden

yll채 viljavainioiden

mustan mullan kynn철ksill채

y철n jo ollessa ovella.

Varhain aamulla her채채v채t

lyhyen unen per채st채

levoltansa kylv철miehet

edess채 uuttera aherrus,

toiveena satoisa syksy

turvaksi tulevan talven.

Luonnolla on kahdet kasvot:

Auringon sulostuttamat,

v채채rist채m채t myrskyviiman.

Mielt채ni lumoavia

ovat kummatkin minulle,

vaikka tunteet matkailevat

yl채- ja alam채ke채

viha-rakkaussuhteessamme,

sin채 kurja, kylm채 talvi!