Paimenessa
Kirjoittanut Oiva Pennanen
Olin kerran paimenessa
aikaan lapsuuden elelin
yksin siellä karjan kanssa
korven synkässä sylissä
päivä paistoi linnut lauloi
kuuset tummana huminoi
joskus saattoi vettä tulla
siellä poikasta pelotti
tuli mieleen menninkäiset
joista juttuja monia
oli kuullut kerrottavan.
-
Usein pelkäsin kovasti
rajun myrsyn saapuessa
sitä muistelen vähäsen
tapausta kertoelen
-
Iski julmettu salama
jättikuuseen kohdisteli
vasaman niin vaarallisen
tulinuolensa lähetti
säleet lensi kuusosesta
lastut kimposi kipakat
ruhjoi kuusen hellapuiksi
aivan pieniksi paloiksi.
-
Karja laukasi kotia
paimenpoika kintereillä
yhä vieläkin jyrisi
vasamatkin sinkoilivat
Ukon kirkkahat salamat
Jumalien julmat lyönnit
aina kohteensa satutti
näytti voimaa valtavata.
‎19.‎6.‎2013