Kalevalaisen Runokielen Seura

Tule Hiidestä hevonen

Kirjoittanut Tuomas Keskimäki

Sinä raukka rautanuoli,
keihäs kuumasta tulesta.
Sinä surku miestä pistit,
uhosit uroksen helman.

Et sinä silloin suuri ollut,
et edes kovin kipeä,
silloin nousit nostamalla,
kohosit kohottamalla.

Tule Hiidestä hevonen,
vuoresta valittu varsa.
Kasva kallion kolossa,
raudan rankaraapimassa.

Ota kaviot kalliosta,
kivestä pää päättäväinen.
Tule Hiidestä hevonen,
tulisukka tunturista,
jonka turpa tulta löisi,
nenävarsi valkeata,
jonka harja hulmuaisi,
tukka tunturin tulia.

Tule Hiidestä hevonen,
luukapio kalliosta,
joka on vaskesta valettu,
itse ilman irroteltu.

Seisahdu veri valuva,
istu tyrsky työni alla.
Veri seiso niin kuin seinä,
niin kuin kallio kovana.

Tule Hiidestä hevonen,
vuoresta valittu varsa,
tukkeheksi tuiman reiän,
paikaksi pahan veräjän.