Nollasummapeliä
Kirjoittanut Seija Tuohesmaa
1. Vilunkia käyttelevä
”tutkijata” näyttelevä
koulukiusaaja katala
pönöttäjä putkikatse
arvioita teettämällä
kaverinsa kulloisenkin:
uhrin kastiin syyllistetyn
teilasi vain turhakkeeksi
tunariksi työssä koulun,
mikä kyllä mainoslausein
sivistystä suosivainen
humanismi huulillansa
korulause kielellänsä
kasvuun pyrki henkisehen…
2. Puheilla kun päällikkönsä
kävi sitten kaunamieli
kansiotaan katsastellen
kovin synkät ennusmerkit:
tekemänsä ”tutkimuksen”
kaverinsa työstä kertoi:
uhristansa silloisesta…
3. Vainusiko kilpailijan
tavoin kiekkomatsin kunkun,
kun hän sätti, solvaeli,
syyllisti salavihaisna
ahkerata, tunnollista,
herkkää, hienotuntehista.
myöskin luovaa, lahjakasta.
Terävämmät tutkamielet,
korkeammin koulutetut
joka vuosi pisteet kehnot,
aina huonot suositukset:
työnsä laadun arvioinnit
”tutkijalta” työnsä saivat
mitätöijän kansiossa,
latistajan mankelissa?
Miksi kartoitus kapea,
luokitus niin leimaileva
virhettä vain vilkuileva,
moitetta manaeleva?
Kriteeriä kahta käytti:
mustaa vain ja valkeata.
Hyveitänsä ei havainnut,
ansioitaan arvostanut
koulukiusaaja katala,
pönöttäjä putkikatse.
Analyysi arvokkaampi,
diagrammi laajakulma
toisenlaiset täsmätiedot
tuottaisi kun tutkijalle…